
Kuala Lumpurista lensimme kuukaudeksi Thaimaahan Ko Lantan saarelle. Asuimme kuukauden samassa kylässä samassa bungalowissa. Se oli täydellisen tekemisvapaata rantalomailua, ruokaa ja loikoilua. Siellä rannalla tytär täytti neljä.


Ennen kuin lensimme Thaimaasta Uuteen-Seelantiin, vietimme kolme päivää Krabilla. Nuo maisemat vetävät vieläkin hymyn korviin ja jalat veteliksi.

Sitten kiersimme upeaa Uutta-Seelantia matkailuautolla neljä viikkoa. Olisi pitänyt olla ainakin kaksi kuukautta. Näkemistä ja tekemistä oli niin julmetun paljon. Siellähän voisi vaeltaa vaikka pari vuotta putkeen astumatta kahta kertaa samalle polulle.

Samoalta lensimme parin tunnin päähän Fidzin paratiisisaarille. Reilu viikko resortti-lomailua oli mukavaa, mutta pirullisen kallista. Se oli luksushengähdys muuten varsin matalan budjetin reissussamme. Fidzi oli se viiden tähden hotelli, Samoa tunnelmallinen rantamaja. Kyllä minä vaan tykkäsin jälkimmäisestä enemmän.
Toukokuussa palasimme matkalta kotiin. Menimme takaisin töihin ja lapsi tarhaan. Opastin hevosreissun kesäkuussa Islannissa ja heinäkuun olin lapsen kanssa Suomessa. Kesä oli työntäyteinen, mutta akut olivat lomailun jälkeen niin täynnä, että virtaa riitti, vaikka varsinaista kesälomaa ei tänä(kään) vuonna vietetty.
Koko kesän, syksyn ja alkutalven olen kirjoittanut kirjaa, joka ilmestyy maaliskuussa. Käsis on melkein valmis, hurraa! Kirja-asiasta luvassa postauksia vielä myöhemmin.
Myöhäissyksyllä lähdimme taas matkaan. Vuokrasimme auton, otimme anopin mukaan ja kiersimme Islannin. Kävimme paikoissa, joissa meistä kukaan ei vielä ollut käynyt. Sellaisiakin vuonoja ja pikkukyliä Islannista siis vielä löytyi! Kuten meillä niin usein tapana on, nytkin vapaa-aika ja työ menivät onnellisesti sekaisin. Mies kuvasi paria lehtijuttua varten ja otti tulevaan kirjaani valokuvia. Minä tein paikoista muistiinpanoja ja kirjoitin. Olimme tavallaan töissä, mutta tavallaan kuitenkin lomalla.
Islannin-matkan jälkeen onnistuin saamaan superhalvat lennot Lontooseen, joten lähdimme lapsen kanssa moikkaamaan tätejä Dalstoniin. Ensimmäinen meidän kahden yhteinen kaupunkilomamme sujui mainioisti. Lapsi sai Disney-kaupasta prinsessamekkoja (”ja meillehän ei sitten koskaan osteta mitään glitteriskeidaa” -> juu ei päde enää) ja paluumatkalla vain minä sairastuin flunssaan.
Alkusyksystä myimme auton pois pois ja päätimme satsata pyöräilemiseen. Kilometrejä kertyi molemmille yhteensä viikon aikana reilusti yli toistasataa. Heti kun nuo metrinkorkuiset kinokset vähän sulavat, kaivamme taas talvirenkailla kulkevat pyörämme esiin.
Syksy kului ja kääntyi talveksi. Aloimme juonia kaupan työkuvioihin päivityksiä. Loppuvuodesta saimme Suomi-kauppaamme kolmannen omistajan. Täydensimme tiimin osaamista ja jaoimme työtaakkaa. Joulumyynti käy juuri nyt kovilla kierroksilla ja kaikki me siellä kassan takana vuorotellen hoemme, että jaksaa jaksaa, pakkaa, pakkaa, rahastaa, rahastaa. Kohta saa levätä, kohta on loma. Kello 13 jouluaattona vedän luukut kiinni, korkkaan jonkun hyvän vinkun ja alamme perheen kanssa laittaa ruokaa. Tämän vuoden viimeisen viikon omistan pelkästään rentoutumiselle.
Jää pian hyvästi, tapahtumarikas vuosi 2014. Toivottavasti et jää täysin ainutlaatuiseksi! Jos ensi vuosi on edes puoliksi niin hyvä kuin tämä vuosi, olisin ihan helvetin tyytyväinen.
Kuvat: Kaikki hyvät kuvat Björgvin Hilmarsson. Huonolaatuiset ja tärähtäneet kuvat omia otoksia. Kaksi viimeistä muotokuvaa Guðný Hilmarsdóttir.