Joulukalenteri tämäkin

Lapsi ei kysele, miten monta yötä siihen vielä on, että saa lahjoja. Tai milloin tulee joulu. Tai miten monta yötä vielä että Islannin 12 joulupukkia alkavat jättää ikkunalaudan kenkään pienen lahjan. Joka ikinen aamu se sen sijaan kysyy, kuinka monta yötä on vielä siihen, että mummi tulee meille. Sitten seuraa vielä kaksi kysymystä: montako yötä on siihen että Suvi-täti tulee ja montako yötä on siihen, että Sini-täti tulee.

Viime joululta.

Askartelin eilen joulukalenterin. Siitä ei tullut kovin hieno (jos vertaa vaikka tähän Nooran aikaansaannokseen), mutta käyttöliittymä on hiton hyvä.

(Ensi kerralla käytän viivotinta.)

Perheeni asuu neljässä maassa. Me ja Islannin suku Islannissa,  siskot Lontoossa ja Kabulissa ja mummi & muut sukulaiset Suomessa.

Etäisyyksistä johtuen emme tapaa kovin usein koko perhe yhtä aikaa. Lentäminen on kallista ja aikataulujen yhteensovittaminen on usein mahdotonta. Kesäisin olemme lapsen kanssa Suomessa mutsini luona kuukauden, mutta siskojen loma-aikataulut eivät välttämättä mahdollista yhtäaikaista lomailua. Tänä syksynä vietimme siskojeni kanssa Lontoossa viikonlopun, mutta äitini ei päässyt tulemaan sinne.

Joulu on se ainoa aika vuodesta, jolloin olemme kaikki yhdessä. Viime vuonna vietimme Suomi-joulua ja kävimme Äkäslompolossa hiihtämässä. Kolmen viikon päästä elämäni tärkein naisjengi kokoontuu meillä. Ihanaa! Aamuisin lapsi vetää innoissaan vahaliidulla arkkiin rastin. Minäkään en malttaisi odottaa.