Arvokas lounashetki

Olen yrittäjä, joka yrittää pitää työpäivänsä mahdollisimman lyhyinä. Työni on sen kaltaista, että omaan tehokkuuteen ja tekemisen nopeuteen on mahdollista vaikuttaa. Saatan tehdä viidessä tunnissa työt, joihin saisi helposti kulumaan kahdeksankin tuntia. Yksi tärkeimpiä minimiin vetämiäni aikasyöppöjä on lounastunti. Puoli tuntia lounasruokailuun? Ainoastaan silloin, jos lounas on samalla myös palaveri.

Koska olen hurahtanut urheiluun, yritän syödä kaikilla aterioilla paljon. Mandariini tai voileipä ei ole minulle ateria, ne ovat naposteltavaa. Ajansäästön ja ravinnonhimon takia lounaani onkin yleensä edellisen illallisen rippeet muovirasiassa: se menee mikrosta mahaan kymmenessä minuutissa. Illalla sitten hifiestellään ja tehdään kunnolla hyvää ruokaa – josta voi nauttia myös seuraavana päivänä läppärin ääressä.

Sausagelfie.

Mutta eiväthän tämmöiset säännöt olisi mitään, jos niistä ei välillä tekisi poikkeusta. Elämän mielekkyys on nimittäin vaihtelussa. Siksi kävin viimeksi tänään vetäisemässä huiviini perinteisen islantiaisen pikalounaan: pylsan (eli hodarin), kevytkokiksen ja yhden juotavan skyrin. Kyllä oli hyvää. Ja onhan makkarassakin valkuaisia 🙂

Aiheet

Näitä luetaan

Satu Rämö

Contact / Yhteystiedot

Tietosuojaseloste

2024 © Satu Rämö