Luisteluradalla lapsen kanssa

Mitä tehdä viikonloppuna, kun karmean sään takia ulos ei voi mennä eikä hoplop-tyylinen puuhakeskus ole vaihtoehto? Jotain on kuitenkin keksittävä, sillä kaksi päivää sisätiloissa ajaa porukan murisemaan toisilleen. Ei siellä uimahallissakaan voi ihan koko viikonloppua viettää. Tai jäätelökioskilla tai leffaa katsoen. Talvisin vaihtoehdot käyvät näillä leveyspiireillä aika vähiin. Viime viikolla lapsi ryhtyi proaktiiviseksi ja ehdotti, että mitä jos mentäisiin viikonloppuna luistelemaan. Se oli nähnyt jossain lastenpiirretyssä taitoluistelijahiiren ja haluaisi nyt olla samanlainen.

No miksipä ei. Tosin yritin etukäteen varoitella, että  luistelu on sitten ihan pirun vaikeaa. Pitää kaatua joku tuhat kertaa, ennen kuin homma alkaa sujua. Piruetteihin on sairaan pitkä matka. 
“Joo ei se haittaa”, tyyppi vastasi ja kaivoi vaatekaapistaan toppahousujen päälle mekon, koska taitoluistelijalla kuuluu olla jotain röyhelöitä. Oh well.
Jäähallilla kersa yllätti päättäväisyydellään. Sitä ei näyttänyt kaatuilu harmittavan. Useita kertoja se keräili itseään jäältä ja kömpi joka kerta takaisin ylös. Posket punaisena se vannoi yrittävänsä vielä kerran ja vielä kerran ja vielä kerran. 
Kun sterkoissa soi Beyonce, valot himmenivät ja jäähallin diskopallo (joo, Reykjavíkin jäähallissa on katossa vakiovarusteena diskopallo) alkoi heittää värikuvioita jään pintaan, kersa kiihdytti vauhtia. Minulla oli persposket krampissa ja varpaat jäässä ensimmäisen puolen tunnin jälkeen. Lapsi  huiteli jäällä rollaattoria muistuttavan luistelutuen kanssa puolitoista tuntia, ja se piti silti kantaa ulos. 
Minulla on vähän sellainen fiilis, että jäällä nähdään vielä.
Aiheet

Näitä luetaan

Satu Rämö

Contact / Yhteystiedot

Tietosuojaseloste

2024 © Satu Rämö