Islantilainen jäätelökioski

Reykjavíkissa ruokakaupat menevät kiinni puoli seitsemältä. Mutta jäätelökioskit ovat kyllä auki puolilleöin joka päivä. Myös talvella. Suurena jäätelönystävänä en pistä pahakseni tällaista aukioloaikalogiikkaa. Ei ole iso katastrofi, jos illallistarpeet jäävät päivällä ostamatta, koska aina voi suunnata jäätelökioskille syömään. Yleensä islantilaiset posottavat jäätelökioskille isoilla jeepeillään, tilaavat jäätelöät tiskiltä ja menevät syömään ne autoonsa. Mikä lykky, että meillä on kotikadulla jäätelökioski. Itse asiassa ulko-oveltamme on lyhyempi matka jäätelölle kuin ruokakauppaan.

Islantilaiselta jädekiskalta ei saa tämän pienempää jäätelöä.  Tämä annos kulkee nimellä pikkuvauvajäätelö (smábarnaís).

Perinteinen islantilainen jäätelö on pehmismäistä vaniljaa, jota terästetään erilaisilla täytteillä. Jäätelön sekaan voi valita ravinteita noin kahdestakymmenestä eri keksi-, karkki- ja murolaadusta. Tuoreita marjojakin on tarjolla. Jos jäätelöönsä haluaa kivan kuoren, myyjä dipauttaa koko komeuden suklaa-, lakritsi-, toffee- tai mansikkakastikkeeseen.

Koossa ei säästellä. Pieni annos vastaa suomalaista  tuplapehmistä.  Iso annos onkin sitten jo litran. Litran!! Voitte kuvitella, kuinka turhauttavaa on viedä islantilainen suomalaiseen jäätelökioskiin. Kun mieheni aikanaan tilasi ison annoksen Finnkinon Spice Icestä ja sai käteensä tötterön, jossa oli kaksi ison mansikan kokoista palloa, hän oli varma, että tässä on tapahtunut joku karmea väärikäsitys. Emme ole toista kertaa käyneet.

Islannilla on jäätelössä ihan oma mittakaavansa. Minä niin tykkään tästä mittakaavasta!