Glitteripölyä

Yleinen

15.10.2014

Olen ollut vankasti sitä mieltä, että prinsessavermeet eivät ole pakollisia tyttölasten leluarsenaalissa. Että mitään vaaleanpunaisia glitteripieruja ei kyllä hankita. Ikinä. Sitä ympäri kämppää leviävää kimalletta on vähän vittumaista hangata irti sohvasta ja omista vaatteista. No sitten tuli tämä Lontoon-reissu ja Frozen ja yksin asia johti toiseen. Löysin itseni höyläämässä Visaa Oxford Streetin Disney-kaupan kassalla. “Tajusitko, että maksoit just kolmekymmentä puntaa kimaltelevasta prinsessa-asusta”, sisareni tiedusteli ostoksia katsellessani.

No joo.

Toisen Lontoo-hetki: Elsa-puvussa karuselliin.

Siis kaikkihan lähti liikkeelle siitä, kun lapsi alkoi muutama viikko sitten lauleskella päiväkodista tultuaan jotain kummallista laulua, josta erotin tavut lerit koo. Sitten tulivat Elsa ja Anna -roolileikit, joku hassu poro ja jatkuva tiedustelu, milloin tulee talvi ja jäätä. Ei ollut hajuakaan, mistä oli kyse.

Lopulta älysin kysyä muutamalta kanssamutsilta, onko niiden lapsilla tavattu samoja oireita. Kuulemma on. Sain tietää, että on olemassa tämmöinen uusi Disneyn elokuva nimeltään Frozen. Sitä kuulemma leikitään joka puolella (myös pojat) ja tunnarissa hoilataan siis Let it go.

Ihan mielenkiinnosta hain hain naapurtalon leffavuokraamosta dvd:n ja katsoin elokuvan.

Näin jälkikasvu minua nykyään tervehtii. (Kuva: Disney/Frozen)

Yllätyttekö jos sanon, että tykkäsin leffasta? Syystä että kyseinen elokuva on todiste siitä, että Disney on tullut tälle vuosituhannelle. Frozenin tarinassa ei ollut passiivisia ja typeriä prinsessoja, jotka ainoana valtakunnassa eivät tajua, ettei värttinään kannata koskea. Sadun suurinta ongelmaa ei ratkaise pussaamaan kiirehtivä prinssi, vaan sisarusten välinen rakkaus. Nainen voi pelastaa naisen, nainen voi tehdä romanttisia ehdotuksia ja laukoa vitsejä. Ja se tarinan pakollinen komea mieskin on tällä kertaa onneksi riuska poromies eikä mikään siloteltu prinssi rypyttömissä silkkipöksyissä. Jess!

Hyllyn viereen asetellussa lapussa kerrottiin, että näitä saa ostaa korkeintaan kaksi kappaletta per asiakas.

Näissä emansipatorisissa tunnelmissa päädyimme sitten sinne Disneyn kauppaan. Kersan hiplatessa mekkoja karmeassa lauantairuuhkassa ajattelin, että menköön tämän kerran. Sadussa on hyvä sanoma ja feministinen pohjavire – mietin vaikka sitten sitä, kun hermot kiristyvät sen ilmassa pöllyävän glitterin eksyessä omaakin pyllyvakoa kutittamaan.

Ja niinpä se siskokin pian vilautti omaa luottokorttiaan. Nyt on eteisen naulakossa kaksi vannehametta. Aamuisin kun laitan valot päälle, kimalteet heijastelevat hopeista valoa puoleen asuntoon. Onhan se toisaalta ihan kätevä ase kaamosta vastaan.