Turistina omassa kotimaassa

ah, vielä vähän Islanti-fiilistelyä! Insta-frendini:, toivottavasti te ette ole vielä saaneet totaalista yliannostusta. Matkaa on jäljellä vielä viisi kokonaista päivää! Matkamme on ollut mahtava. Toissapäivänä kosketin Eyjafjallajökullin tuhkaa, eilen päivällä kisailtiin lapsen kanssa siitä, kumpi heittää Vatnajökullista irronneita lumisia jääkokkareita pidemmälle. Edellisiltana uitiin autiossa ulkoilmauimalassa keskellä maaseutua ja ajettiin yöksi tuttujen omistamalle tilalle itävuonoille. Tänään näin Eskifjördurin ja elokuussa hehkuttamani Arnaldur Indridasonin Menneet ja kadonneet -kirjan tapahtumapaikat. Koko reissun ajan kaikkialla on leijunut ohut sumuverho, joka on peräisin parhaillaan purkautuvasta tulivuoresta.

Yksi hetki pelkääjänpaikalta nähtynä.

Muikeeta!

Maksu muoviputkeen, vaatteet pois ja suihkun kautta altaaseen.

Islantilainen retkieväs: lättyleipää savustetulla lampaalla.

Variksenmarjoja matkaevääksi.

Majapaikka lähellä Kirkjubaejarklausturia.

Islannin eteläisimmällä rannalla.

Islannin maaseudulle pitäisi tulla useammin. Tällainen seikkailu on hyvä muistutus siitä, mikä Islannissa minua loppujen lopuksi eniten viehättää: pienten kylien autio tunnelma ja loputon määrä maisemia, joissa vuorottelevat jäätiköt, tulivuoret, vuonot, laavapellot ja aaltoileva meri. Palasin sumeissa reissufiilistelyissäni lukemaan itse kirjoittamani Mondo Islanti -oppaan esipuhetta (kyllä kirjailijat siis tekevät sitä: lukevat omia kirjojaan).

”Islanti on kuin täydellinen puoliso. Sellainen, johon ihastuu koko ajan uudestaan.”

Kiva huomata, että ei tullut runoiltua ihan täyttää potaskaa.