Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Köyhiä ritareita takapihan mustikoista

M
utsini rivariasunnon taka- ja etupihoilla kasvaa mustikoista. Eikä siis mitään kahta
marjaa neliömetrillä, vaan kunnon puskia. Siis 20 metrin päässä kotiovelta! Siksi vähän hämmästyttää, että kukaan muu naapurustosta ei ole vaivautunut kupin kanssa
paikalle. No, se on meidän onni. Olemme nimittäin poimineet lapsen kanssa mustikoita
lähes joka päivä. Pensaasta suuhun tai pensaasta heinään ja sitten suuhun. On
sieltä vähän kahvikupin pohjallekin tipahtanut ja saatu sisälle asti.
Muistatteko vielä
köyhät ritarit? Tein niitä usein lapsena. Se on jälkkäri, johon on aina raaka-aineita. Jostain pussin pohjalta löytyy kuivaa vaaleaa leipää, ja jääkaapissa
on aina sen verran maitoa, että palaset saa kostutettua. Voissa paistamisen
jälkeen ritarien ruskettuneille rinnuksille voi heitellä lähes mitä tahansa.
Tänään leivoimme
köyhiä ritareita Korian Leipomon pullapitkosta. Menin eilen taas sinne Korian Leipomon tehtaanmyymälään. Vilpittömänä tavoitteenani oli ruisleivän kaveriksi ostaa joku pieni
makea pulla, jonka olisin voinut siinä kotimatkalla nauttia kesäisenä välipalana. 

Mutta enhän olisi minä, jos en olisi ostanut heräteostoksena lähes puolimetristä pullapitkoa. Siitä sitten leikkasimme parin sentin paksuisia siivuja, jotka lapsi uitti maidossa ja minä paistoin. Päälle heiteltiin viimevuotisia juuri sulaneita mansikoita, kermavaahtoa ja niitä takapihan mustikoita.

Kas näin saatiin aikaiseksi ”kevyt lounas” alle kolmella eurolla. Projektissa riitti lapselle ohjelmoitua tekemistä kahdeksi tunniksi. Elinajanodotteeni kasvoi useammalla päivällä.

13 Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *