Leppoisia lomatunnelmia Kouvolasta

Aurinko paistaa, silmissä
on hikeä ja suussa hiekkaa. Sain eilen kelpo idean lähteä treenaamaan 28
asteen auringonpaisteessa Kouvolan metsäpoluille. Kävin Reykjavikissa
crossfitin alkeiskurssin kesäkuussa ja hurahdin lajiin siinä määrin, että en
mitenkään malttaisi pitää tämän Suomen-loman aikana kolmen viikon taukoa treeneistä. (Tiedän, hullua.)
Palauttavat eväät.

Koko crossfit oli minulle
ennen alkeiskurssia täysin vieras. Halusin löytää jonkun sisälajin, jossa en
tylsisty. Pystyn käymään punttisalilla tai body pump -tunneilla kuukauden, mutta sitten kyllästyn. Motivaation puutteessa en jaksa enää tehdä liikkeitä kunnolla, vaan alan lööbailla. Eikä urheilemisesta enää siinä kohtaa ole mitään hyötyä, onnistumisen ilosta puhumattakaan. 
Aikaisemmin hypettämäni lyhyiden juoksulenkkien hölkkäily on
ihana ja nopea liikuntaharrastus, mutta Reykjavikin pimeässä talvessa se on vähän
hasardi. Pimeää vastaan voi suojautua otsalampulla ja huonon sään kestää pukeutumalla oikein, mutta raju tuuli ja liukkaat kadut ovat liikaa.

Kesäpyörä!
Reykjavikin poliisissa työskentelevä miehen sisko on harrastanut crossfitiä pitkään ja houkutteli minutkin mukaan. Tykkäisin kuulemma varmasti. Kävin kuten tyhmälle ahvenelle: jäin
heti koukkuun. Joka päivä eri treenit, jotka kestävät vain parikymmentä
minuuttia ja vievät melkein tajun kankaalle. Lämmittelyineen ja loppuvenytteilyineen koko homma on tunnissa ohi. Nopeaa, tehokasta ja joka kerta hieman liian vaikeaa.

Täällä Kouvolassa ei ole crossfit-salia, joten päätin tehdä “omia treenejä” metsän siimeksessä. Aloitin eilen. Kun havahduin olevani mahallani perse pystyssä keskellä metsäpolkua, toivoin, että kukaan koirankusettaja ei juuri nyt tule vastaan. Treenien jälkeen lenkkeilyvaatteeni näyttävät siltä, kuin olisin käynyt lenkin sijasta suouinnilla. Mutta olo oli jälkeenpäin mitä mainioin!

Köh. Lenkkipolulla.
Venyttelyn jälkeen otin mummin hankkimaan kesäpyörään ihastuneen kersan mukaan
ja lähdimmme ABC:ltä hakemaan välttämättömiä eväitä eli jäätelöt ja yhden jääkaappikylmän oluen.
Loppupäivä menikin sitten takapihalla sunnntaihesarin, yhden dekkarin, yhden
chicklitin (kirjajuttuja tulossa myöhemmin tällä viikolla, lupaan!) ja auringon
parissa. Täydellinen lomapäivä, sanoisin.
Aiheet

Näitä luetaan

Satu Rämö

Contact / Yhteystiedot

Tietosuojaseloste

2024 © Satu Rämö