jelin tänään 25 m/s kovassa tuulessa pitkin Reykjavikin kaupunkiväyliä ruokaostoksilla. Ei ollut mikään helppo nakki, koska tuuli yritti viedä ensin autosta oven ja kaupasta tullessa kaataa minut ostoskasseineen maahan. Luonnonvoimia vastaan taistellessani päätin, että kotiin päästyäni en tämän päivän puolella poistu sisätiloista ja teen jotain todella hyvää ruokaa. Sitten muistin, että jääkaapissa oli toissapäiväistä jauhelihakastiketta ja kypsäksi keitettyjä kierremakaroneja. Omatunto ei antanut periksi heittää pian vanhenevia kastikkeita menemään. Päätin tehdä kompromissin ja ajoin vielä yhteen kauppaan. Suuntasin viinakauppaan ja ostin pullon samppanjaa.
Kotona laitoin skumpan pakkaseen ja väänsin vanhoista jauhelihakastike&makaroni-combosta niin sanotun lasagnen sekoittamalla aineet keskenään ja valuttamalla sörsselin päälle puoli litraa kermaa ja kolme kourallista kuivuneesta juustokimpaleesta raastettua raastetta. Otin lasagnen uunista ja skumpan kylmästä. Katoin pöydän. Seitsemän euron ateriasta sai vatsan täyteen ja hyvän skumppahiprakan.
Kyllä kannatti tehdä (hyvä) kompromissi.
Posti toi viime viikolla Safkaa ja vinkkua -kirjan. Sen esipuheessa sanotaan niin osuvasti: ”…viini on luonteva osa arkista elämää. Se ei ole palkinto, joka pitää ansaita kärsimällä, eikä sen nauttiminen vaadi erityistä syytä.” Komppaan!
