Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Mikä avuksi lapsen matkapahoinvointiin?

Lapsemme on ollut suhteellisen helppoa automatkaseuraa. Kersa koki nuorempana kaikenlaisen liikkumisen paikasta toiseen mukavana ajanvietteenä. Pitkillä automatkoilla tyyppi on lähinnä nukkunut. Pitkän reissumme aikana tilanne kuitenkin muuttui. Jo pelkkä lyhyt taksimatka Phuketin satamasta hostellille alkoi yrjöttää. Thaimaassa reissasimmekin ögäilyn takia enimmäkseen riksojen kyydissä tai autojen lavoilla.
 Lava-auton lavalla ei tule huono olo.

Uudessa-Seelannissa
ajoimme matkailuautolla yli 3 000 kilometriä, eikä se ollut pelkkää suoraa
moottoritietä. Auton lähtiessä
liikkeelle ensimmäinen yrjö pulpahti syliin yleensä noin kymmenen minuutin kuluttua
lähdöstä. Sama toistui Samoalla. Yhdysvalloissa autokyyti laittoi mahan sekaisin heti, kun
poikettiin nopeiden ja suorien Freeway-motareiden ulkopuolelle.

Lapsemme kärsii matkapahoinvoinnista vain suljetussa henkilöautossa. Pitkilläkään bussimatkoilla (avonaiset ikkunat) sille ei tullut koskaan paha olo, eikä riksan kyydissä eikä auton
lavalla. Vaikka venekyyti keinui, sekään ei aiheuttanut minkäänlaista
pahoinvointia. Lentokoneessa lapsella ei ole koskaan tullut huono olo, saati
junassa.
Yläilmoissa ei tule paha olo. Paitsi minulle. 
Yritin hoitaa
autopahoinvointia kieltämällä kirjat ja iPad-pelit, koska niitä katsellessa
joutuu katsomaan alaspäin, jolloin paha olo yllättää helpommin. Kirjojen sijasta
katselimme ikkunasta ulos ja yritin pitää lapsen huomion jossain muualla. Tuijottelimme
horisonttiin minun vetäessä roolileikkejä kissana, monsterina ja Tuhkimo-sadun Drusellana. Näiden lisäksi yritimme myös välttää matkustamista heti ruokailun jälkeen ja koitimme parhaamme mukaan välttää mutkaisimpia tieosuuksia.
Mopotaksin monet kuskit.
Kaikesta
yrittämisestä huolimatta autossa matkustaminen oli ja on yhtä tuskaa. Kyllähän pussiin yrjöä mahtuu ja pyyhkeillä saa siivottua sotkut
seinistä, mutta onhan se lapsen kannalta todella inhottavaa matkustaa huonovointisena.
Reissulta
palattuamme otin ihan mielenkiinnosta selvää, voisiko autopahoinvointia hoitaa vaikka joillain lääkkeillä. Soitin Yliopiston Apteekkiin.
Selvisi, että alle
12-vuotiaille ei ole saatavilla ilman reseptiä matkapahoinvointilääkkeitä.
Yläasteikäisille ja sitä vanhemmille on tarjolla antihistamiinijohdannaisia:
Marzinea ja Postafenia käytetään matkapahoinvointiin sekä merisairauden
ehkäisyyn ja lievitykseen. Niiden vaikuttavana aineina on syklitsiini
 ja meklotsiini, jotka ovat molemmat
antihistamiiniyhdisteitä.

Auto ei liiku, joten vielä naurattaa.

”Suun kautta otettavat matkapahoinvointilääkkeet saattavat aiheuttaa sivuvaikutuksenaan väsymystä, ja ne onkin luokiteltu kolmiolääkkeiksi”, proviisori Paula Kokko kertoo.

Lääkäriltä
saattaisi saada reseptin alle 12-vuotiaan lapsen pahoihin
matkapahoinvointioireisiin, mutta en usk
o että meillä ainakaan vielä olisi sellaiselle tarvetta. Automatkailu ei ole välttämätön pakko, eikä pahoinvointi ole niin rajua, että se veisi kaiken toimintakyvyn.

Lääkkeiden vaihtoehtona Kokko mainitsee yhtenä vaihtoehtona inkiväärin, jota on perinteisesti käytetty ehkäisemään matkapahoinvointia. Lapsemme on mestari poimimaan inkiväärin palat pois jo ihan tavallisesta uunikalasta, joten tuskin se suostuisi syömään inkivääriä sellaisenaan. En myöskään ole löytänyt lapsille suunnattuja vain vähän inkiväärille maistuvia inkiväärituotteita.

Uupps… kohta tulee huono olo ja äiti se vain räplää kännykkää.
”Inkiväärituotteiden
soveltuvuutta ei ole tutkittu lapsilla, eli niiden valmistajilla ei ole
lapsille annostussuosituksia
”, sanoo Kokko.

Kokolla on kuitenkin hihassaan yksi ässä. Nimittäin pahoinvointiranneke.

Sea-Band on
molempiin ranteisiin kiinnitettävä ranneke, joka ehkäisee pahoinvoinnin
syntymistä. Niitä on saatavilla eri kokoisina niin aikuisille kuin lapsillekin. Ranneketta käytetään kuulemma myös raskauspahoinvointiin.

Kuva: Sea-Band


”Ranneke ei sisällä ollenkaan lääkeaineita, vaan sen teho perustuu akupisteisiin. Rannekkeet hierovat kädessä olevia sellaisia akupisteitä, joiden stimulointi lieventää pahoinvointia”, Kokko kertoo.

Kiinnostavaa! En ole aikaisemmin kuullut pahoinvointirannekkeesta, mutta akupunktiosta minulla sen sijaan on hyviä kokemuksia. Hoidin yliopistoaikoina stressiä, hartiakipua ja lievää ahdistusta akupunktiolla Helsingissä Prometheus-instituutissa ja jo muutamasta hoitokerrasta oli paljon apua.

Luulenpa, että
ennen seuraavaa pitkää automatkaa hankin rannekkeen ja testaan, toimiiko se.
Sea-Bandin hinta pyörii 20 euron tuntumassa ja niit
ä saa apteekkien lisäksi myös terveystuotekaupoista. Apteekkituotteet:fi:ssä rannekkeen hinta on reilu 19 euroa. *

Jos muilla on autoögäilystä ja sen hoidosta kokemusta, lukisin todella mielelläni hyväksi kokemianne tapoja – lääkkeellisiä tai lääkkeettömiä – matkapahoinvoinnin hoitoon.

Kuvat (pl. Sea-Band): Björgvin Hilmarsson
*) affiliate-linkki

75 Comments

  • Maarit Johanna

    Mie tartten tuollaisen rannekkeen ja mieluiten heti! Mikään ei ole niin kamalaa kuin vieraan kuskin kyydissä istuminen ja ainainen sahaaminen linja-autolla koti- ja opiskelukaupungin väliä. Eikä aina viitsi huumata itseään niillä kolmiolääkkeilläkään alle parin tunnin matkan takia. Loppupäivän olis vaan ihan tokkurassa. Ollaan suunniteltu risteilyreissuja mutta en tiedä miten kestäisin, olisinko vain lääkityksellä 24/7. TÄMÄN mie käväsen kyllä apteekista ennen seuraavaa reissua! Oikein hyödyllinen postaus, kiitos :))

  • Unknown

    Moi!Itse testasin juurikin noita kyseisiä rannekkeita raskauspahoinvointiin, mutta ei auttanut ei niin yhtään. Mutta ehkäpä matkaphoinvointiin?

    • Satu Rämö

      Voi hyvinkin olla, ettei toimi kaikilla – kuten ei akupunktiokaan. Mua auttoi akuhoito opiskeluaikoina, mutta kun synnytyskipuja yritettiin lääkitä neulalla otsassa, ei toiminut niin yhtään.

  • Aztanja

    Täällä yksi pahoinvoiva ilmoittautuu! Oksennan onneksi todella harvoin tai en koskaan mutta olen kalpea vielä puoli tuntia reissun jälkeenkin. Mulla auttoi tuo postafen ja ajokortti, kun ajaa itse ei tule paha olokaan. Lapselle vaan kumpikaan noista ei toimi. Suosittelen lähinnä juuri sitä että keskittyy katselemaan horisonttiin, välttää serpentiiniteitä ja jos mahdollista istuu etupenkillä, nuo ainakin mulla auttavat hiukan. Jos mahdollista niin voi mennä myös esim. junalla (siinä en voi pahoin ainakaan itse) Joku myös väitti että matkapahoinvointi helpottaisi lapsella iän myötä, tiedä sitten pitääkö paikkansa, itse sain sen vasta teini-iässä

    • Satu Rämö

      Suoralla tiellä tilanne ei onneksi ole niin mahdoton. Mutkissa vatsanväänteet alkavat heti. Ehkä tämä menee ajan kanssa ohi. Tai ehkä toi ranneke auttaa 🙂

  • Anonyymi

    Usein juuri sanotaan, ettei pahoinvoivan kannata autossa lukea mutta veisikö lukeminen kuitenkin mielenkiintoa ja keskittymistä pois huonosta olosta? En ole ollut kamalan pahoinvoiva automatkoilla mutta joskus nuorena maaseudun mäissä ja mutkissa bussilla reissatessa on ollut "ikävää" oloa ja maiseman tuijottelu on vain lisännyt sitä. Mutta kun luin kirjaa tai selailin lehtiä, se helpotti jostain kumman syystä.

    • Satu Rämö

      Ihmiset varmasti reagoivat näihin asioihin tosi eri tavoin. Mä pystyn ihan hyvin lukemaan autossa, mutta en esim. katsomaan liikkuvaa kuvaa. Yksi keino voisi olla lukea lapselle itse ääneen tai laittaa äänikirja soimaan. Saisi huomion pois autossa istumisesta ilman että täytyisi katsoa alaspäin ja keskittää katsetta.

  • Riitta

    Kärsimys ei jalosta, eli harkitsisin kyllä lääkkeitä. Minä söin tuota Postafenia raskauspahoinvointiin, sain työterveydestä reseptin, kun oltiin menty viikon 13 yli. Auttoi.

  • Anonyymi

    Siskoni lapset kärsii pahasta matkapahoinvoinnista. Ne on testanneet kaikki mahdolliset lääkkeettömät vaihtoehdot, mutta george tulee aina muilla kuin motareilla kylään. Jostakin kumman syystä kuitenkin etuistuimen päänojassa oleva dvd näyttö ja siitä katsottavat leffat on nyt ainakin viimeisen pari kuukautta toimineet. Siinä pysyy pää suorassa ja keskittyminen muualla kuin pahassa olossa 🙂

    • Satu Rämö

      tuommoinen mini-dvd-soitin voisi tosiaan toimia. huomasin reissussa, että jotkut autovuokraamot vuokraavat lisävarusteena sellaista etupenkin selkämykseen kiinnitettävää viihdekeskusta. mutta ei me sitten otettu sitä…

  • MaaritKaipainen

    ma ykailin penskana autossa enka nyt vielakaan voi oikein mitaan tehda autossa muuta kuin tuijotella horisonttiin pidemmalla matkalla. Silloin kun itse olin nakki ei postafeni ollut alle 12vuotiaille "kielletty", niita vedettiin ja auttoihan se, taisin nukkua aika pitkalti kaikki reissut 😉 tuo ranneke kuulostaa mielenkiintoiselta vaihtoehdolta 🙂

  • Jenni Lehtonen

    Meillä poika nyt jo 10-v. kärsi pienenä lentokoneessa matkapahoinvoinnista. Alkoi joskus 2 v. ja tosi kurjaa koska kärsi siitä itse ja USAn pitkät lennot oli ihan tuskaa. Ensin kärsittiin muutama vuosi ja ehkä 4.v. saatiin joku reseptilääke mutta ei auttanut. Ollaan kokeiltu rannekkeet ja yrtit mutta eivät auttaneet. Aamulennot kaikista pahimmat, ilta vähän parempi kun syönyt hyvin päivällä. 6-vuotiaana löydettiin hyvä lääkäri joka oli tähän perehtynyt ja määräsi nestemäisen Ataraxin eli allergialääkkeen ja sen avulla matkustettiin monta vuotta ilman pahoinvointia. Viime vuonna meni ensin lyhyitä lentoja ilman ja nyt menee jo pitkäkin lento. Suosittelen tässä tapauksessa lääkitystä koska pahoinvoinnista voi tulla myös pelkotila joka myös aiheuttaa pahoinvointia ja turhaa stressiä lapselle. Jenni E-Korea

    • Satu Rämö

      Allergialääkkeen? Kuulostaa kiinnostavalta. Upeaa, että se toimi. Pitkät lentomatkat huonovointisena ovat kyllä varamsti kamalia kaikille. Ja tosiaan: jos pelkää pahan olon tuloa, se todennäköisemmin tulee.

  • Anonyymi

    Voi, kun inhottavaa. Etsi homeopaatti. Mä olen itse lapsesta saakka kärsinyt matkapahoinvoinnista autossa ja aikuisena lisäksi myös keinuvissa veneissä. Mulla on auttanut sellanen homeopaattinen aine kun Cocculus. Homeopaattisia aineitahan voi käyttää kyllä itsehoitonakin, mutta oikean potessin löytymiseksi olisi tosiaan hyvä konsultoida ihan ammattilaista.
    Sannis

  • Anonyymi

    Meillä on ollut nuo sea-bandit käytössä ja auttoivat. Oliko sitten "lumevaikutus" vai ei, mutta niiden kanssa neitimme ei voinut pahoin. Kannattaa testata!

    Rose

  • Anonyymi

    Hei, meillä on seitsemän lasta ja erityisesti nyt 10 vuotias poika on voinut pahoin autossa n. 4 vuotiaasta lähtien. Olen antanut alle 12 -vuotiaana 1/4 tai 1/2 tabletin postafenia, joka on auttanut. Hankin kuitenkin pahoinvointirannekkeet kun suositus on et ei lääkettä alle 12-v. Rannekkeet ovat auttaneet. Nyt poika pyytää itsekin, vaikka kesken matkan että "äiti nyt on huono olo, anna ne rannekkeet". Niitä säilytetäänkin autossa. Pari minuutti, saatetaan pysähtyä vaikka bussipysäkille, ja rannekkeet alkavat vaikuttaa. Jos rannekkeet eivät ole mukana, niin ämpärille on usein käyttöä jo 20 km matkallakin. Minulla rannekkeet eivät auttaneet raskauspahoinvointiin (mutta vissiin raskauspahoinvoinnin aiheuttaakin joku istukkahormoni).

    Emma

    • Satu Rämö

      Mielenkiintoista! Kiitos tästä. Mä en tiennytkään, että se ranneke voi vaikuttaa noin nopeasti. Täytyykin tutustua käyttöohjeisiin tarkemmin kun olen saanut hankittua itselleni tuon. 🙂

  • pilami

    Oivoi. Kurjaa. Mä olen itse ollut autossa yrjöäjä lapsena. Yleensä mutkaisilla sorateillä kesähelteillä pahoinvointi oli pahinta, mutta muistan erään autoreissun Eurooppaan, jolloin oksensin joka päivä. Se jotenkin yltyi se pahoinvointi ko. reissulla. Sen reissun jälkeen kun lähdettiin ekan kerran autolla liikenteeseen, niin oksensin jo ensimmäisen 5 kilometrin jälkeen suoralla maantiellä. Mutta se taisi olla viimeinen kerta. Olen taipuvainen uskomaan, että näissä on vähän psykologistakin tulokulmaa. Mua ainakin jännitti se, että alanko taas oksentaa ja sittenhän sitä oksensi. Reagoin muutenkin aika herkästi huonovointisuudella – jos jännittää, niin voi tulla huono olo. Ja tulee mulla kyllä vieläkin bussissa huono olo, kun pitää istua rattaiden kanssa siinä keskiosassa ilman että näkee kunnolla ulos etuikkunasta.

    Tuli myös talven lomareissulla selväksi, että lapsemme ovat myös autopahoinvoivia. Oli ensimmäinen ja viimeinen kerta serpentiiniteillä! Tota ranneketta vois kyllä kokeilla, vaikka ihan vain placebo-efektin vuoksi. 😉

    • Satu Rämö

      Tuo bussikokemus on niin tuttu! Sama juttu sporassa, jos en näe ulos – ja se tapahtuu just jos liikkuu auttavan kanssa, jolloin ei voi vapain käsin puikkelehtia ikkunapaikalle.

  • Anonyymi

    Meillä on ollut nuo rannekkeet esikoisella käytössä, ja jonkun verran auttoivat, ainakin lapsi suostui automatkoille, kunhan sai rannekkeet käsiinsä. Samoin ne auttoi mun raskauspahoinvointiin jonkun verran.

    Viime kesän Albanian-matkalle en tietenkään hoksannut pakata rannekkeita mukaan (saati hankkia niitä myös kaksosille), mutta en tiedä, olisiko niillä teillä mikään auttanutkaan. Mun kielilläpuhumissaavutusten listassa on nyt se, että sain apteekista albaniaksi ostettua lapselle matkapahoinvointilääkettä (siellä se ei ollut reseptitavaraa). Auttoi, lähinnä siis nukutti niin paljon, että matkat meni unessa.

    Tänä kesänä ollaan lähdössä autolla Ranskaan sukuloimaan, ja hankintalistalla on kyllä rannekkeet kaikille lapsille.

  • Anonyymi

    Todella pahoinvoiva lapsi vauvasta saakka. 3-vuotiaana ostettiin rannekkeet, ei yhtään oksua autossa sen jälkeen. Mikään muu ei ole muuttunut, ei auto, ei kuski eikä ajotapa. En tiedä onko kyse lumevaikutuksesta vai todellisesta avusta mutta aivan sama, pääasia että toimii.

  • Anonyymi

    Mä olen kans koko lapsuuteni yrjöillyt vähän joka menopeliin, enkä edelleenkään pysty esim. lukemaan liikkuvassa autossa.
    Lapsena sitä kai vaan tuijotteli horisonttiin, oppi pitään (valmiiksi avatun) muovipussin aina hollilla ja suht hyvin pidättään oksennusta sopivaan ojanpenkkaan asti.

    Mutta: olen joskus (aikuisiällä kylläkin) syönyt tuota inkivääriä ihan nielaistavina kapseleina – auttoi muistaakseni aika hyvin; vieläpä veneessä joka on mulle pahin laattageneraatori. En kyllä muista oliko jostain luontaistuotekaupasta hankittuja vai mistä.
    Sen sijaan tuo ranneke ei mulle auttanut yhtään, mitä nyt laittoi etusormen veikeästi nykimään sähköimpulssin tahdissa siinä ykäämisen lomassa. 🙂
    Toisaalta kommenttiketjun perusteella vaikuttaa siltä, että vaikutus on yksilöllinen – etenkin se saattaa olla hyvä apu, jos oksentamiseen liittyy psykologisia syitä (siis että pelko autossa oksentamisesta lisää pahaa oloa).

  • Anonyymi

    Minulla sama ongelma ipanasta alkaen ja tuntuu jatkuvan vieläkin. Apua olen saanut ihan tavallisesta B6 vitamiinista jota myydään apteekissa. (Muistaakseni 200mg/tbl) Puoli pilleriä ja vettä nassuun. Pian ei enää ykätä.

  • Kati

    Pakko kokeilla kans noita rannekkeita joskus. Mun pään sisällä vaan huutaa humpuukihälykello, mutta kaikkea haluan kokeilla!

    Yleensä kai matkapahoinvointi alkaa vasta yli 2-vuotiaana, mutta meillä ekat viitteet oli jo ennen 1-vuotispäivää. Nyt 1,5-vuotiaan kanssa ollaan siinä pisteessä, että jo muutaman kilometrin matka saattaa saada aikaiseksi yrjöt.

    Meillä on jeesannut suolainen pikkunaposteltava ja katsekorkeudella oleva iPädi, josta voi katsoa lastenohjelmia. Ilmeisesti sen teho perustuu siihen, että katse pysyy kohdistettuna yhteen pisteeseen ja eteenpäin, vaikkei horisonttiin katselekaan.

    Täydellä mahalla ei saa lähteä matkaan, kuten ei myöskään tyhjällä mahalla. Ollaan huomattu, että noin tunti ruokailun jälkeen on optimi. Varsinkin iso maitomäärä on varma puklun aiheuttaja.

    Onneksi toistaiseksi pahoinvointia ilmenee vain autossa (ehkä vähän ratikassa ja bussissa) mutta laivalla ja lentokoneessa ollaan voitu matkustaa (toistaiseksi) oireitta.

    Matkapahoinvointi on ikävä vaiva ja on harmillista mutta todella lohduttavaa, että muutkin painiskelee saman asian kanssa. Olen kohtalotovereilta saanut paljon vinkkejä, joilla matkanteko on edes vähän siedettävämpi kaikille osapuolille!

    • Satu Rämö

      Joo eiköhän se tästä helpotu. Kiinostavaa nähdä, toimivatko nuo rannekeet. Ja jos vaan pysymme suorilla teillä ja teemme maisemareittireissut vain aikuisseurassa, pärjätään hyvin.

  • Anonyymi

    Sea band-rannekeet tehoavat, jos ylipäätään reagoi akupisteisiin. Kaikkihan ei reagoi akupisteisen käsittelyyn. Mutta rannekkeiden asettaminen oikeaan kohtaan on vaikeahkoa, mielestäni. Ekassa raskaudessa käytin rannekkeita ja en kokenut niistä olevan suurta hyötyä. Toisessa raskaudessa sain pahoinvointiin akupunktiota ja siellä laitettiin rannekkeet käsiin. Totesin, että olin aiemmin pitänyt niitä väärässä kohdassa. Oikea kohta eli akupiste teki hieman kipeää, kun nappula osui oikealle paikalle.
    Matkapahoinvoinnista on myös kokemusta ja tärkeää pn juurikin auton etuikkunasta ulos katsominen eikä sivuikkunoista, jolloin ohi kiitävä maisema aiheuttaa pahaa oloa.

    • Satu Rämö

      Jos pelkääjän paikalla ei istu kukaan, mä poistan aina sen niskatuen, jotta lapsella on esteetön näkymä ulos. Turvaistuinta ei saa kiinni keskipenkkiin, joten reunapaikat ovat ainoa mahdollisuus…

  • Tanja

    Muksuna olin hirveän herkkä voimaan pahoin. Postafenia on tullut syötyä ja auttoi (myös alle 12v). Eräs ratkaiseva oli kumminkin rillit. Paljon paremmin sujui sen jälkeen kun likinäköisyys havaittiin ja korjattiin.

    • Satu Rämö

      Tosiaan, tämmöinenkin mahdollisuus on olla. Kunnon miinustajana mua alkoi kiinnostaa se, miten varhain lasten näköhäiriöt havaitaan. Mistä ne tietää, näkeekö ne hyvin vai huonosti? Lapsen serkku sai 7-vuotiaana ekat rillit, ja niihin tuli kerralla toiseen silmään oikein isot vahvuudet. Lapsi oli ensimmäiset vuotensa oppinut käyttämään vai hyvin näkevää silmää, siksi mitään ei oltu huomattu aikaisemmin.

  • Anonyymi

    Täällä myös yksi ykäilijä. Lapsena yrjö tuli kaikissa vehkeissä paitsi junassa harvemmin. Auto pahimpana, sitten vene ja lentokoneen pahoivointipussit tuli myös tutuksi. En myöskään kestänyt mitään pyörivää liikettä, eli karusellit oli nounou. Näin aikuisiällä sietokyky on parempi, mutta bussit on edelleen aika hasardeja, varsinkin jos joudun istumaan muualla etupenkissä. Yksi kolmesta lapsestani näyttää saaneen saman riesan. Autottomaan perheenä matkustamme onneksi todella harvoin autolla, joten harvemmin ongelma pääsee realisoitumaan, mutta toisaalta siedättymistäkään ei tule.. Ikävä, mutta onneksi melko vähäinen vaiva kuitenkin isossa mittakaavassa.

  • Anonyymi

    Mie käytin koko raskausajan, ja vaikka huono olo säilyi, niin ei enää tarvinut laatata kolmen vartin välein.
    Laps on ollu ihan syntymästään saakka autossa pahoinvoiva, joten sille virittelin ne ekan kerran käpäliin puoltoista vuotiaana ja avot! ei enää auton suojaamista koko liinavaate varastolla. Eli toimii, suosittelen lämpimästi.

  • Henna

    Ehdotan kans akupisteitä, esim. korealainen käsiakupistehieronta on hyvä. Ranneke kuulostaa mielenkiintoiselta! Inkivääriä saa myös sokeroituna muttei se silti taida olla lasten makuun.

    • Satu Rämö

      Kun on itsellä hyvät vibat akuhoidosta, tämä rannekekin kuulostaa ihan kokeilemisen arvoiselta. Yleensä kyllä olen aika skeptinen kaikenlaisia uusia härveleitä kohtaan…

  • Anonyymi

    Minua auttaa ikkunasta katselu, jos näkee horisontin. Maisema ei saa vilistää liian lujaa ohi. Lisäksi salmiakki helpottaa oloa hieman.

  • Schrödingerin Kissa

    Silloin kun minä olin nuori, Marzinea sai antaa myös alle kouluikäisille lapsille. Lääkkeettömänä vaihtoehtona oli sijoittaa pahoinvointialtis lapsi auton etupenkille katsomaan mahdollisimman kaukana horisontissa näkyvää maisemaa. Mutta kaksilapsisessa perheessä jouduttiin kuitenkin plaseeraamaan toinen kakaroista takapenkille. Takamatkustajan pahoinvointi oli keskeinen syy siihen, että kaksiovinen auto piti vaihtaa nelioviseen.

    Marzineilla pahoinvointi saatiin rauhoittumaan. Sitten, kun niiden tehoon oli totuttu, kävi niin, että lääkkeet loppuivat mökillä. Vanhemmat syöttivät lapsille jotain improvisoituja pillereitä – olisiko vaikuttavana aineena ollut kalkki, C-vitamiini vai sokeri – jotka näyttivät riittävän paljon Marzineilta. Hyvin nekin pillerit auttoivat sillä kertaa, koska petos paljastettiin kohdehenkilöille vasta matkan jälkeen.

    Yhden perheen otoksella suosittelen siis hankkimaan aluksi niin tehokkaat lääkkeet, että pahoinvointi loppuu, ja sen jälkeen luottamaan plaseboefektiin. (Ja kemistin koulutuksella on pakko kommentoida ylempänä olevaa homeopatiaehdotusta, että homeopatian toiminta perustuu juurikin siihen plaseboon luottamiseen. "Oikea potenssi" tarkoittaa sen säätämistä, onko valmisteessa 99,99999999% vai 99,9999999999999% vettä.)

    • Anonyymi

      Mä en kans käsitä homeopatian hehkutusta. Vettä saa ilmaiseksi hanastakin… Tosin olen huomannut, että eri ihmiset tarkoittaa homeopatialla eri asioita. Toisille se on synonyymi kaikelle luontaislääketieteelle.

  • Anonyymi

    Siskoni oli lapsena todella pahoinvoiva autossa. Siinä olikin kolmella siskoksella mukavat oltavat ahtaalla takapenkillä, kun yksi oksentaa.. Jostain saimme ohjeen, että puolikkaan sitruunan haistelu auttaa. Olimme valmiita kokeilemaan mitä vain. Siskolle sitruuna käteen ja menoksi. Sen jälkeen ei enää tarvinnut peittää korvia, nenää ja silmiä siskon vieressä, koska oksentelua ei enää ollutkaa. Liekö lumevaikutus vai mikä, mutta toimi.

    • Satu Rämö

      Haa, seuraavalle reissulle otan varmasti sitruunat messiin!! Kannattaahan sitä kokeilla. Jos ei toimi, voi ne käyttää myöhemmin viipaleina vaikka GT:ssä 😛

  • Minna Uu

    Mäkin voin muksuna pahoin autossa. Siihen aikaan lapsille oli matkapahoinvointilaastareita, jotka laitettiin korvan taakse. Auttoi ainakin plasebosti tai sitten siksi, että nukuttivat. Muistaakseni jotain antihistamiinin sukuista ainetta niissä oli. Horisontin tuijottelustakin oli/ on iloa, mutta onneksi enää aikuisena tuo ei ole juuri vaivannut.

    Muksuna ja myöhemminkin olen matkapahoinvoinut lentokoneessa. Lapsena en ikinä syönyt lentokoneruokaa, koska siitä tuli muka paha olo. Se huono olo oli kyllä varmaan enemmän sitä, että oli tyhjällä mahalla. Tämän havaitsin, kun yläasteella leirikoulusta palatessa piti lentokentällä polttaa johonkin viimeiset punnat ja mentiin porukalla Burger Kingiin – ja voilà – ei lainkaan pahaa oloa. Nykyisin syön ennen lentomatkoja suolapähkinöitä tms., koska ne ovat täyttäviä ja saan niitä syötyä myös esim. aamuvarhain, toisin kuin monia muita ruokia.

    Pahoinvointi on onneksi iän mukana vähentynyt – jos ei lasketa huvipuistolaitteita. Niissä pystyin kersana riekkumaan paljon enemmän kuin nyt. Joskus silloinkin iski huono olo, mutta pohjilla oli joku megamättösafka minuuttia ennen kieputusta.

    • Satu Rämö

      Huvipuistolaitteet – ne yrjöttää mua niin ettei mikään. Etenkin kaikki, mikä keinuu. En tiedä, mikä voisi tuoda pahemman olon kuin kaksi hattaraa jonka jälkeen tunniksi Lintsin Viikinki-laivaan. Hrrr.

    • Riikka

      Huh, kerran oon erehtyny viikinki-laivaan ja oksu meinas lentää. Olen myös matkapahoinvoiva, joskin vähentyny vanhemmiten ja muksunaki lähinnä bussissa oksetti. Ja laivalla.. Neiti 1,5v on samaa sarjaa, oksentanu jo muutaman kerran autossa. Ostin sitte heti ekan kerran jälkeen net rannekkeet, en vaan oikein tiä, ovatko auttaneet, ko ottaa aina pois :D. Mutta etupenkillä istuminen auttaa, onneksi.. Meillä ei ole turvatyynyä pelkääjän eessä, joten voip piettää siinä.

  • coolmint

    Jos meinaa ruveta yököttämään niin nappaan yskänpastillin tms. raikkaan hillitsemään kuvotusta. Varmaan sitruuna ja salmiakki samaa sarjaa, mut ite tykkään enemmän oikein purevan raikkaasta. Suuhun ja nenään tulee raikas olo sitä mässyttäessä ja hengitellessä, vähän kun olis siellä auton lavalla jossa ei taas olot vaivaa.

    • Satu Rämö

      Lapselle mynthonit eivät oikein sovi, mutta aikusen huonoon oloon nuo raikkaat pastillit auttaa. (Hoidin opiskeluaikana darraa sisuilla – tosi juttu!)

  • Anonyymi

    Täällä aikuinen matkapahoinvoiva! Aina sanotaan, että iän myötä helpottaa, mutta minulla vain pahenee. Nuo rannekkeet ovat minulla auttaneet, jos ne saa asennetuksi oikein. Lisäksi hätätapauksessa käy myös niiden pisteiden hierominen tai kova painelu, jos rannekkeet eivät ole saatavilla. Parhaiten olen kuitenkin huomannut auttavan alkoholin. 🙂 Pienikin määrä toimii. Tietysti lapsen pahoinvointiin tästä ei liene apua. Tai no, keskushermostoonhan se Postafenkin vaikuttaa, mutta kaiketi sen antaminen on kuitenkin parempi kuin kaljan. 😉

    Onko kukaan kuullut siitä "laastari navan päälle" -kikasta? Jossain vaiheessa törmäsin siihen monessa paikassa, mutta en tainnut itse kokeilla. Tai ehkä kokeilin ilman tulosta, en muista. Nyt kun asiaa googlettaa, näyttää tulevan tuloksia lähinnä suomi24-tyyppisiltä keskustelupalstoilta. 😀 Toivottavasti rannekkeista on teillä apua!

  • Anonyymi

    Jos joku kärsii laivalla/veneellä pahoinvoinnista, niin suosittelen laittamaan toiseen (siis vain yhteen) korvaan pumpulia. Sain itse vinkin purjehtijalta ja olen jakanut tätä ahkerasti eteenpäin. Toimii muillakin kuin minulla.

    • Anonyymi

      Ihan kuivana vaan 🙂 Ilmeisesti tässä tulee huijattua tasapainoelintä, joka sijaitsee korvan yhteydessä. Mun mielestä tämä myös lievittää sitä huteraa "vielä keinuu" -oloa, mikä usein laivamatkan jälkeen ihan maalla kävellessä on (siis pumpuli tietty korvasta heti rantautumisen jälkeen pois).

  • Elli

    Täällä myös yksi matkapahoinvoiva aikuisihminen… Autossa ja junassa pystyn vielä selviämään jotenkin, mutta bussit ovat KAMALIA! Olen huomannut saman kuin yllämainittu, että alkoholi sopivana annoksena auttaa. Minulla on aina kassissa baarikaappikokoinen jägermeisterpullo, josta otan tarvittaessa ihan snadin hörpyn. Toimii ainakin alle neljän tunnin matkoilla, pidemmillä saattaa tarvita jo toisen pullon… 😀

  • Elli

    Vielä lisäkommenttina, juurikin eilen olin bussimatkalla Mikkeli – Porvoo – HkiVantaa – Helsinki ja pärjäsin yllättävän hyvin. Ensimmäinen puoli tuntia etoi, mutta jekkunapsu auttoi, eikä mennyt kuin vajaa neljännes siitä pikkupullosta… 🙂

  • Anonyymi

    Pitkän linjan oksentelijana voin todeta seuraavaa:

    -Postafen toimii, ainakin minulla. Aiheuttaa tosin aivan järkyttävän väsymyksen eli nukun koko matkan, ei hyvä.
    -Seaband toimii minulla, onko lumevaikutus vai mikä. Ihan sama, pystyn niiden kanssa esimerkiksi kiertämään Islantia ristiin rastiin.
    -Takapenkillä en istu ja edes kännyä en vilkaise ilman pahoinvointiapuja, muuten lentääpi masun sisältö ulos.

    Onneksi omat lapseni ovat, ainakin toistaiseksi, välttäneet matkapahoinvoinnin kirouksen.

    Tsemppiä pienen oksentelijan kanssa!

  • Matkustaja

    Inkivääri. Tuoretta inkivääriä suuhun ja sitä imeskellen sitten. Ei kovin lapsiystävällistä kyllä, ainakaan aluksi – mutta vannon omasta kokemuksestani (todella voimakas matkapahoinvointitausta) että se t-o-i-m-i-i!

  • Saija Harmaa

    Meillä matkapahoinvointi alkoi esikoisella ennen 1-vuotis synttäreitä. Siitä se onkin sitten jatkunut tähän päivään asti. Poika nyt 5,5v. Auto on se pahin mutta pitkät bussimatkat mutkaisilla teillä myös laittavat oksentamaan. Todella haastavaa välillä. Varsinkin matkustellessa ulkomailla. Meillä ei olekaan autoa, kun ei sillä hirveästi voisi/haluaisi ajella, kun yrjö lentää. Toivottavasti helpottaisi iän myötä. Meillä ei rannekkeet ainakaan pienenä auttanut. Tsemppiä teillekin asian kanssa. Toivottavasti rannekkeet auttaa. =)

  • anunen

    Hei! Kärsin itse lapsena matkapahoinvoinnista silloin (90-luvun alussa) apteekista sai ostaa ilman reseptiä matkapahoinvointilääkkeitä. Ne todellakin aiheuttivat väsymystä. Nukuin helposti päivän ja yön putkeen, kun olin yhden pillerin ottanut. Pahoinvointi toki kaikkosi, mutta tilalle tuli armoton väsymys eli ei toivoakaan siitä, että olisi voinut katsella maisemia tms.

    Olen kokeillut sea bandeja meripahoinvointiin ja raskausajan kuvotukseen – ensimmäiseen auttoi, mutta ei jälkimmäiseen.

    Toivottavasti löydätte hoitokeinon – tauti on kurja!

  • Anonyymi

    mulla on kans nuo sea bandit ja niistä on ollu apua raskauspahoinvoinnissa.
    Matkapahoinvoinnin kohdalla kuitenkin kannattaa kiinnittää huomiota myös siihen auton ilmastointiin. Pienestä tilasta loppuu äkkiä happi. Meillä pauhaa nykyisin autossa ihan järjettömällä tuulella ilmastointi. Itse olen aina voinut autoissa pahoin ja jotenkin yhdistän sen ihanuuden kun autosta pääsee pois siihen että saa ilmaa. Itse menen vielä niin huonoksi etten tahdo päästä autosta edes ulos pahoinvoinnista hetken kärsittyäni.

  • Janiika

    Jonkun lapselle oli lääkäri kirjoittanut nestemäistä Zyrtekiä matkapahoinvointiin. Tosin onhan siinäkin joku ikäraja, mutta lääkärit kyllä kirjoittelee noita zyrtekkejä pienillekin, siis ihan parivuotiaille. Zyrtekiä koitan tuolle omalle nelivuotiaalleni seuraavalla kerralla. Isompi saanee jo ihan matkapahoinvointilääkettä.

  • Hannastiina

    Hah, matkapahoinvointi helpottaa 40 vuotiaana 🙂 ainakin näin kävi itselläni. Kaikille 3 lapselleni on tämä vaiva periytynyt. Ei voida bussiin koskaan mennä ilman pusseja… Ostin viimeksi Thaimaasta jotain inkivääri pillereitä ja ne on ainoat mitkä on auttaneet pahoinvointiin. Esikoinen käyttänyt vuosia tota ranneketta ilman mitään helpotusta. Rajoittaa meidän matkustelua jonkun verran kun pitää aina mennä lentokentän lähimpään hotelliin 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *