Anna mulle sun dna, saat teepaidan!

Islantilainen yritys lähestyi perhettämme kirjeellä. Kirjeessä lähetettiin ohjeet dna-näytteen antamista varten ja kehotettiin osallistumaan talkoisiin islantilaisen yhteiskunnan hyväksi. Íslensk erfdagreining (ennen talousvaikeuksia ja ulkomaille myyntiä yhtiö kulki nimellä deCODE) on geenitutkimukseen erikoistunut yritys, joka tutkii ihmisen geenejä ja pyrkii löytämään mm. sairauksien perinnöllisiä tekijöitä.

Postissa kotiin kannettua.

Islannissa tällainen tutkimustyö olisi kuulemma suhteellisen helppoa tehdä, koska niukan maahanmuuton ansiosta islantilaisten sukulinjat ovat pääosin selvillä. Kaikista islantilaisista on muuten olemassa sukutietokanta netissä (nettisukupuun rahoitti deCODE). Omalla sosiaaliturvatunnuksellaan jokainen islantilainen pystyy löytämään sukunsa jäsenet ensimmäiseen asukkaaseen asti. Melko kreisiä!

Yhtiöllä on siis tavallaan ihan hyvä päämäärä: lisätä tietoa perinnöllisistä sairauksista ja etsiä ratkaisuja lääketieteellisiin ongelmiin. Mutta nyt tulee se hankala osuus: yhtiö pyrkii keräämään dna-pankkiinsa kaikkien islantilaisten dna:t. Palkkioksi näytteistä osallistujille luvataan t-paidat. Dna-näytteen voi ottaa kotona. Islannin pelastusjärjestöjen vapaaehtoistyöntekijät keräävät näytteet kotiovilta ja toimittavat ne yhtiöön. Näytteiden antaminen on tehty ihanan helpoksi ja markkinointiukot ovat pitäneet huolta siitä, että yhtiön viestinnästä huokuu yrityksen halu tehdä hyvää.

Kiinnostaisi kokeilla, mitä tapahtuisi, jos dippaisin tämän kermaviiliin ja toimittaisin tutkimusaineistoon.

En todellakaan antanut näytettä.

Hankkeessa nimittäin epäilyttää aika moni asia. Ensinnäkin yritys ei ole hyväntekeväisyysjärjestö. Vaikka sen toiminta-ajatus on hyvä, sen ensisijainen tavoite on tehdä voittoa osakkeenomistajille. Dna on kaikki, mitä ihmisessä on. Geenit kertovat meistä lähes kaiken. Jos yritys haluaa tehdä bisnestä ihmisten dna:lla, se joutuu ainakin minun näytteestäni maksamaan vähän enemmän kuin yksivärisen puuvillateepaidan.

Toisekseen: islantilaisyrityksen emoyhtiö on amerikkalainen Amgen. En halua kuulostaa totuudesta vieraantuneelta salaliittoteoreetikolta, mutta Snowdenin ja WikiLeaksin paljastamien Yhdysvaltojen tiedonkeruuprojektien valossa ei voi olla miettimättä sitä, että jonain päivänä kerätyt dna-tiedot saattavat päätyä johonkin ihan muuhun käyttöön kuin perinnöllisten sairauksien tutkimukseen. Yhdysvaltojen tiedusteluorganisaatioilla on jo pääsy sähköposteihini, sosiaalisen median kanaviin ja puhelutietoihin. Dna:n haluan pitää itselläni.

Aiheet

Näitä luetaan

Satu Rämö

Contact / Yhteystiedot

Tietosuojaseloste

2024 © Satu Rämö