Hei, me ollaan kotimatkalla!

Kymmenen minuuttia aikaa reissumme viimeisen hotellin check-outiin. Laukut on pakattu, passit taskussa ja mieli kevyt. Ensimmäisenä ajatuksena on, kuinka mahtavaa onkaan mennä kotiin. Meillä on ollut upea matka, mutta juuri tänään meistä kukaan ei haluaisi mennä minnekään muualle kuin sinne, mitä lentolipussa sanotaan: Keflavikiin. Kaivoin arkistoista tammikuussa matkamme alussa julkaisemani kuvan itsestäni, lapsesta ja matkatavaroista. Äsken nappasimme kuvan tämänhetkisestä tilanteesta.

Kotimatkalla. Matkatavara lisääntyi, kun teimme kahden seuraavan vuoden ulkoiluvaate-, harraste- ja vaateostokset Oregonissa (koska arvonlisävero 0 %).

Melko valkonaamoja neljä kuukautta sitten.

Yleistilani on reilusti plussalla: olen fyysisesti vähän rapakunnossa, mutta henkisesti vireä. Viisi kiloa paksumpana, aika monta tonnia köyhempänä ja tsiljoona kokemusta rikkaampana lähdemme nyt hyvillä mielin takaisin Islantiin. Ensin nukun pari päivää, lillun kuumassa suihkussa ilman omantunnontuskia vedentuhlauksesta ja sitten lähden töihin. Miten ihanaa onkaan herätä tavalliseen arkiaamuun ja lähteä sateessa pyörällä toimistolle, jossa on toimiva wifi.

Tässä varmaan menee jonkun aikaa, ennen kuin edes tajuan, mitä kaikkea on viime kuukausina tullut tehtyä. Onneksi kirjoitin reissun aikana tätä blogia ja Mondon maailmanympäriblogia. Onneksi mies otti reissulla tuhansia kuvia. Voi sitten arkikiireen keskellä virkistää muistia ja eläytyä tunnelmiin. Koska kyllähän se arki alkaa taas jossain vaiheessa päähän ottaa. Sehän nyt on selvä.

Vaikka matka on nyt ohi ja tämäkin blogi palaa vähitellen perhearkeen Islannissa, matka-aiheiset postaukset eivät jääneet tähän. On niin monta sikahyvää juttua vielä kerrottavana.

Kiitos kun olitte mukana seuraamassa meidän reissua!