Kun ei tee mitään, on pakko tehdä leija

N
yt on kolmatta viikkoa suoritettu päiväohjelmaa, joka ei sisällä syömisen ja nukkumisen lisäksi mitään pakollista. Yli 20 päivää pelkkää oleilua on aiheuttanut sen, että olemme alkaneet puuhastella asioita. Koska jos emme tee yhtään mitään, kyllästymme, ja alamme kiukutella. On siis toimitettava jotain projektia, jossa on alku ja lopputulos, vaikka projektin lopputulemalla ei olisi juuri välinearvoa. Tätä varmaankin kutsutaan harrastamiseksi?

Kolmen viime viikon DIY-hankkeiden lopputuloksena kiipeilijä ja pätkä saivat valmiiksi leijan, jota on liimailtu jätesäkistä ja katkenneista kuivista oksista jo aika monena päivänä. Ja eilen se lensi!

Leijan kasaamisessa ei riittänyt hommaa kolmelle, joten toimitin omaa projektiani rantaviivalla. Hamstrasin keskenään samankokoisia ja samanvärisiä simpukoita. Lopputuloksena melko painava ja melko hippi kaulakoru:

(Kuva: Björgvin Hilmarsson)

Kävi jo mielessä, että jos näitä koruja alkaisi valmistaa sarjatuotantona ja pistäisi kiskan pystyyn rantatielle. Vaaleatukkaisesta lapsesta saisi hyvän sisäänheittäjän. Kolmella kaulakorulla rahoittaisi yhden illallisen!

Onneksi lähdemme ensi viikolla kohti Uutta-Seelantia.

3 Comments

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *