ässä viimeisen parin viikon aikana on muodostunut varsin pätevä arkirutiini. Koska minnekään ei ole kiire eikä nettikään toimi kuin pätkittäin, minun on pakko käyttää joka päivä ainakin pari tuntia aikaa lukemiseen. Ja voi luoja mutta olenkin lukenut! Laila Hirvisaarta, Donna Leonia, Juha Itkosta… Sain suomalaiselta bungalow-naapurilta lahjoituksena pinon suomenkielisiä pokkareita (kiitos sinulle, unohdin tohkeissani kysyä nimeäsi!) Suomesta asti on mukana kulkenut yksi kovakantinen (jonka lahjoitan eteenpäin heti kun olen lukenut viimeiselle sivulle), muutamia e-kirjoja iPadilla ja yhden kappaleen miki-kirjoja.
Muistan lukeneeni minikirjasta eli mikistä viime vuonna, kun Otava lanseerasi kirjaformaatin. En kuitenkaan silloin nähnyt käyttöliittymässä mitään lisäarvoa: se on minulle joko perinteinen kirja tai e-kirja. Nyt ennen reissua päätin kuitenkin ottaa tuotteen testaukseen ja ostin Otavan kirjakaupasta silkasta mielenkiinnosta mikin. Yllätyin, miten pieni se on! Kirjanen on kämmeneen mahtuva pikkupokkari, jonka sivut ovat ohuen ohuita. Hipellellessäni kirjaa minulle tuli ensimmäisenä mieleen pino sätkäpaperia. Tai Raamattu. Myöhemmin kuulinkin, että mikeissä ja Raamatuissa käytetään samaa paperia.
Olen ollut testiostokseeni todella tyytyväinen: miki on kuin tehty rantalomailuun. Se ei paina juuri mitään, se ei mene rikki vedestä tai hiekasta, sen sivuja on helppo kääntää ja se mahtuu sortsien takataskuun tai pienimpäänkin käsilaukkuun. Olen edelleen sähkökirjojen vankkumaton ystävä, mutta mikillä on matkailijan näkökulmasta paljon sellaista, mitä e-kirjalla ei ole – ja toisinpäin.
Miki keulii:
– Mikiä voi lukea rannalla auringonpaisteessa. Sähkökirjaa (siis suomalaisia sähkökirjoja, joita luen iPadilta), en pysty lukemaan kirkkaassa valossa ulkona. Paitsi saahan kirkkaassa päivänvalossa toimivaan Kindleen nykyään myös “suomenkielistä” kirjallisuutta: google translaten suomeksi kääntämiä klassikoita! (huhhhuhhh).
– Miki ei mene rikki, jos sen unohtaa aurinkoon, sen päälle läikkyy ananassmoothieta tai sen sisään menee hiekkaa.
– Miki ei aiheuta selälleen makaavalle nenävammaa, jos nukahtaa kesken lukemisen.
– Miki on edullisempi: minikirjojen hinnat lähtevät noin kymmenestä eurosta, uudet e-kirjat ovat usein kovakantisen hinnoissa (johtuen mm. eri alv-kannasta).
– Mikistä ei lopu akku.
– Mikillä ei voi katsoa Muumeja. Saan pitää sen itselläni ilman narinaa.
E-kirjalla on etunsa:
– Yksi miki vie vähän tilaa, mutta kymmenen vie jo aika paljon tilaa. Lukulaitteeseen voi ladata vaikka sata kirjaa, eikä matkalaukkuun tule lisää painoa. Se on etu ainakin pitkällä matkalla.
– Suomenkielisten e-kirjojen valikoima on tällä hetkellä miki-valikoimaa moninkertaisesti laajempi.
– Lukulaitteella (iPad/iPhone) voi kuunnella myös äänikirjoja.
– E-kirjaa voi lukea pimeässä. Tätä ominaisuutta arvostaa, kun nukkuu neljä kuukautta perhepedissä pienissä tiloissa ilman kohdevaloa.
Suomalainen.com:sta löytyy lähes kaikki Suomessa julkaistut minikirjat hintaan alk. 11,95 €*Onko teistä joku kokeillut mikiä? Onkohan sillä paikkansa muuallakin kuin rantakassissa?
Kuvat: Björgvin Hilmarsson
*) affiliate-linkki
