Kuala Lumpur lapsen kanssa

Olemme olleet kolme päivää Kuala Lumpurissa. Jaloissa on rakot, mutta lomailu suurkaupungissa lapsen kanssa on ollut yllättävän kivaa. Ajattelin ensin, että pysähdys täällä on olosuhteista johtuva välttämättömyys. Yli 16 tunnin matkustamisen jälkeen meistä kukaan ei olisi jaksanut lentää vielä yhtä lentoa, vaan halusimme huilata ja tottua aikaeroon. Sitä paitsi lentoliputkin olivat edullisimmillaan näillä reissupäivämäärillä, joten päätimme suosiolla ottaa kolmen päivän puhalluksen Malesiassa ennen Thaimaaseen menoa.  Täällä transit-lomalla on kuitenkin ollut yllättävän siistiä! Tai siis niin siistiä mitä hikisessä, 30-asteisessa suurkaupungissa voi olla.

Petronas-tornien juurella on upea puisto, jossa on kymmeniä leikkipuistoja.

Olemme henganneet kuumimpaan aikaan ostareilla, ilta-aikaan puistoissa ja aamut hotlan uima-altaalla. Yllättävintä on ollut se, että pienessä Reykjavikissa kasvanut lapsi on digauttanut suurkaupunkilomailua. Huolimatta siitä, että olemme kävelleet joka päivä useita tunteja, lapsi on tiedustellut aamuisin, että joko voitaisiin lähteä sinne kaupunkiin kävelemään. Siellä kun on kaikkea kiinnostavaa! Kuten kiinalaisen uudenvuoden koristeita, neonväristä aasiakrääsää, kukkaistutuksia (joita pätkä yrittää nyysiä mukaan heti kun en näe) ja pohjoismaalaisista valkonaamoista poikkeavaa jengiä (etenkin huivitetut naiset ja kerjäläiset kiinnostavat). Ensiksimainituille lapsi keksi jo selityksen: he ovat superolentoja, jotka pystyvät kaavun ansiosta lentämään. Fair enough.

Liikutuin mainoslauseesta. Syytän trooppista ilmastoa.

Olen tässä kolmen päivän aikana myös entistä selvemmin huomannut, kuinka lapsi arvioi matkan onnistumista aivan eri mittapuulla kuin aikuinen. Kallis akvaariokäynti oli haiden näkemisestä huolimatta tylsä, mutta akvaarion krääsäkauppa erittäin jees. Petronas-torneilla siisteintä oli juosta nurmikolla perhosia kiinni. Noin sadan ruokalajin aamiaisbuffetin menestystuote olivat cornflakes-murot. Kolmen viime päivän parhaimpia juttuja ovat kuulemma olleet yhden kiinalaisen ravintolan hassu reikävessa, ostarin liian pieni karuselli (johon meinasi jäädä pyllystä jumiin) ja äitin mahalasku lasten uima-altaaseen.

Polvessani on nyt Nalle Puh -laastari.

Matkalla Chintatownista.

PS. Pari tuttunani laittoi viime viikolla pystyyn uuden matkailualan sivuston, Kerran Elämässä. Kuala Lumpurista ja Malesiasta on siellä kiinnostava juttu, jos haluat tietää kohteesta enemmän.