Etukorttisuossa – tapauskertomus Priority Pass

Käy toki ensin vessassa ja hae jotain syötävää. Tämä on nimittäin pitkä juttu. Kaikki alkoi siitä, kun päätin ottaa tammikuussa alkavaan reissuumme mukaan hyvin pienen ja hyvin köyhän näköisen kukkaron. Rispaantunut hamppukukkaro kiinnittää maksutilanteissa vähemmän epätoivottua huomiota kuin poroporvarillinen nahkalompakko. Niinpä tyhjensin arkilompakkoni ylimääräisestä. Kaikki kaverini, jotka ovat nähneet rahapussini koon, tietävät, että kyse ei ole mistään ihan pikkujärjestelystä. Säkkeröiseeni nimittäin mahtuu iPhone ja sen laturi, kirjanpitäjää varten arkistoidut kahden kuukauden kuitit (missä muuallakaan ne pysyisivät säilössä), käyntikortteja (koskaan ei tiedä, kenelle tarvitsee seuraavaksi soittaa), passi (aina messissä), erilaiset maksukortit, kolikoita ainakin kahdessa valuutassa ja kasa etukortteja. En pidä pienistä käsilaukuista siitä yksinkertaisesta syystä, että sinne ei mahdu suurta lompakkoa.

Erottelin lompsan kortti- ja kuittinöyhtästä erittäin tärkeän sisällön. Kuitit lähetin kirjanpitoon, passin laitoin yöpöydän laatikkoon lähtöä odottamaan, käyntikortit skannasin ja säilöin Dropboxiin, luottokortit ja ajokortin jätin lompakkoon jne. Viimeiseksi kävin läpi kaikki etukorttini. Ja sain päänsäryn.

Operaatio etukortit.

– Suomalaisen kirjakaupan pokkaripassi. “Ostettuasi 9 pokkaria, saat 10. ilmaiseksi”. Kortti on voimassa ensimmäisestä ostosta 12 kuukautta. Hyöty on omassa käytössäni mitätön.
– Lähikahvilan klippikortit. “Saat yhden ilmaisen sufen kun olet ostanut 30 kuppia.” Tämä huima alennus tarkoittaa 3 %:n alennusta per kahvikuppi. Ei maksa vaivaa.
– Ruotsalaisen camping-järjestön etukortti, joka on ollut lompakossani vuodesta 2007. Vilautettu kaksi kertaa. Ensimmäisen kerran Göteborgissa leirintäalueella ja nyt toisen kerran Reykjavíkissa muovinkierrätyspisteellä.
– Club Changen etukortti. Jäsennumero löytyy netistä, joten rindekortti teki camping-läpyskälle seuraa.
– Priority Pass. Nyt seuraa se päänsärkyosuus.

Priority Pass on kortti, jota näyttämällä pääsee käyttämään 600 lentokentän lounge-palveluita ympäri maailmaa. Sain sen muutama vuosi sitten firman Visa-kortin kylkiäisenä kotipankistani. Kun nyt löysin tämän kortin lompakkoni pohjalta, olin varma, että tämä jos mikä tulee reissussa käyttöön. Ajatella, miten kätevää, että tällä yhdellä kortilla pääsemme nauttimaan nopeasta langattomasta netistä, mukavista tuoleista ja ruoka- sekä juomatarjoilusta. Ei enää yhtäkään ylihinnoiteltua kumisämpylää.

Skeptinen kun olen, halusin kuitenkin selvittää, miten tämä kortti ihan oikeasti toimii. No se ei ollutkaan ihan helposti tehty.

Priority Passin sivuilla kerrotaan, että korttia saa kolmessa luokassa: karvalakkiluokka, semi-business ja luksus. Karvalakit maksavat vuodessa sata euroa ja sillä pääsee sisään loungeihin 24 euron sisäänpääsymaksua vastaan. Semi-businessin vuosimaksu on 250 euroa, ja se sisältää 10 ilmaista käyntikertaa, yli menevistä kerroista veloitetaan 24 €. Luksusluokan kortista saa pulittaa jo 400 euroa vuodessa, mutta kaikki käyntikerrat ovat ilmaisia (kortinhaltijan vieraat tosin maksavat käynnistä 24 €).

Fair enough. Erittäin paljon työn takia matkustaville PP on ihan kelpo – varsinkin silloin, jos ei matkusta kalliilla businesluokan lipulla, johon yleensä kuuluu sisäänpääsy loungeen.

Seuraavaksi yritin selvittää, mikä kortti minulla on käsissä. Tämä luokkatieto kun ei (tietenkään) käy ilmi kortista. Jos kortin on saanut pankista, Priority Pass kehottaa ottamaan yhteyttä sinne. Niinpä soitin Arion Bankiin. Keskustelussamme kiteytyi asiakaspalveluosaamisen huippu:

Minä: Sain teidän kautta tällaisen Priority Pass -kortin pari vuotta sitten. Yritän nyt selvittää, mihin korttiluokkaan se kuuluu.
Pankin asiakaspalvelija: Sehän on siis semmoinen kortti, jolla pääsee sisään loungeihin lentokentillä. Lisää tietoja löytyy sieltä kortin nettisivuilta.
Minä: Siellä nettisivuilla nimenomaan kehotetaan ottamaan lisäkysymyksissä yhteyttä kotipankkiin, koska te olette antaneet sen kortin minulle.
Pankin asiakaspalvelija: Me ei kyllä täällä osata sanoa näistä korteista sen enempää.
Minä: Tehän sen kortin minulle annoitte Visa-kortin kylkiäisenä. Kyllä teidän pitäisi silloin tietää, millaisen kortin te olette minulle antaneet. En minä sitä tietoa mistään muualtakaan saa.
Pankin asiakaspalvelija: Onko se niin tärkeää, millainen kortti se on, jos sillä vaan pääsee loungeen?
Minä: Tottakai on. Jos se on edullisin versio, joudun maksamaan jokaisesta lounge-käynnistä 24 euroa. 
Pankin asiakaspalvelija (vaivaantuneena): Kuule, ota yhteyttä Icelandairiin, tämä kortti on etu, joka tulee heidän kauttaa meidän pankin asiakkaille.

Pankki siis ei tiedä, millaisia etukortteja se asiakkailleen jakelee ja kehottaa ottamaan yhteyttä lentoyhtiöön. Kolme kirjainta: WTF?

Henkinen olotila.

Otin seuraavaksi yhteyttä Icelandairiin, vaikka tiesin jo etukäteen, että se on täysin turhaa. Pankki vastaa pankin asioista, lentoyhtiö lentoyhtiön asioista. Aika kummallista, jos Finnair yhdistäisi lentoaikataulutiedustelut Handelsbankeniin. Icelandair varmisti kantani: korttiasia pitää selvittää oman pankin kanssa.

Laitoin pankin asiakaspalvelijalle tiukan mutta ystävällisen viestin. Pyysin häntä selvittämään, mikä kortti minulla on. Jos hän ei tiedä, hänen pitäisi pyytää esimiestään ottamaan yhteyttä. Jos näin ei tapahtuisi, siirtäisin oman, firman ja muun perheen pankkiasiat toiseen pankkiin.

Meni viisi minuuttia ja sain puhelinsoiton toffeeääniseltä managerilta. Hän ystävällisesti kertoi, että kyseessä on Priority Passin karvalakkiversio. Eli minä ja seuralaiseni maksamme jokaisesta lounge-käynnistä 24 € henkilöltä. Tiedustelin ihan yleisestä mielenkiinnosta, että mikä järki on tarjota rahanarvoisena mainostettua etukorttia kertomatta sen käytön todellisia kustannuksia. Annoimme kortin parempia versioita aikaisemmin kaikille yrityksille, jotka saivat meiltä Visa-kortin. Nyt kun lähes kaikilla islantilaisilla alkaa olla yritys ja yrityksellä luottokortti, etu tulee meille kamalan kalliiksi. 

Pankit ovat isoja mainostajia ja niiden business on tehdä kannattavuuslaskelmia; ei siis tullut mieleen viestiä korttikäytännöstä omia asiakkaita saati laskea asiakastarjouksen kannattavuutta?

All in all. Priority Pass on täysin turha kortti, jos matkustaa suhteellisen harvoin, jos odotusajat lentokentillä ovat lyhyitä ja jos matkustaa hännillä mukana seilaavan seurueen (eli perheen) kanssa. Pysähdymme neljän kuukauden matkamme aikana 12 kertaa lentokentällä. Nykyisellä “VIP Lounge Access” -Priority Passilla saisin pulittaa lounge-palveluista 864 euroa. Kyllä sämpylät, wifit ja kahvit pitäisi vähän halvemmallakin saada.

Aiheet

Näitä luetaan

Satu Rämö

Contact / Yhteystiedot

Tietosuojaseloste

2024 © Satu Rämö