Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Syksyn herkkiskirja: Jari Tervon Esikoinen

Pelkään ja pidän Jari Tervosta. Jos Helsingin Kirjamessuilla kävelisivät vastaan Kari Hotakainen ja Jari Tervo, pyytäisin nimmarin ensiksi mainitulta mutta jälkimmäisen kohdalla luultavasti punastuisin ja luikkisin karkuun. En ole aivan varma, mistä se johtuu. Ehkä siitä, että verkkokalvoilleni on piirtynyt kuva naisesta, jolla on pikkurillin mittaiset nännit. Mielikuva on pelottava.

Olen luultavasti jo maininnut, että olen yrittänyt lukea Tervon Myyrän varmaan kolme kertaa ja kerran äänikirjana. Aina se on jäänyt kesken. En saa lukukonetta käyntiin. Pari kertaa olen päässyt siihen kriittiseen nänninkuvauskohtaan asti, mutta en siitä pidemmälle. Ohranaa ja Troikkaa en uskaltanut edes kokeilla.

Kuva: WSOY / Veikko Somerpuro

Viime vuonna tartuin Laylaan. Se oli todellinen yllättäjä. Täysin erilainen kuin aikaisemmat Tervo-fainitukseni Taksirengin rakkaus, Pyhiesi yhteyteen tai Koljatti, jotka sekä viihdyttivät että naurattivat. Laylalla Tervo kirjoitti itsestään feministin.

Ja nyt tämä Esikoinen. Se on todella kaunis kirja. Esikoinen on nuoren pojan kasvutarina, jossa ei ole mitään härskiä. Tai no onhan siinä härskejä sanoja, mutta ne kantavat herkkiä merkityksiä. Koulukaveriinsa toivottoman rakastunut, ruumiillisen kehityksen hämmentämä poika ilmoittaa tunteistaan tähän tapaan:

En tiedä ketkä ovat Irenen vanhempia Rovaniemen puhelinluet­telon viidestätoista Virtasesta. Jos tietäisin, en tietäisi miten pyydetään anteeksi lupausta, jota rehtori pitää uhkauksena.
Vain harmia koituu laskeutumattomista palleista.

Kirjassa erityisen hienoa on se tyyli, jolla pojan kasvutarina on kirjoitettu: lapsen viattomuus ja lapsenomainen vapaasti assosioiva ajattelutapa sekoittuu puheisiin munakarvoista ja laskeutumattomista palleista. Poika miettii sairasta veljeään ja pohtii kuolemaa sekä sitä salaperäistä tuntematonta miestä, jonka poskea äiti silittää huoltoaseman parkkipaikalla. Sitten taas runkataan ja soitetaan läähätyspuhelu ihastuksen kohteen kotipuhelimeen. Ne kasvukivut!

Tarinaan piirtyy kuva 1970-luvun Suomesta: kommunismista, Kekkosesta ja hiihtokilpailuista. Pojan kasvutarinan lisäksi tarinassa kerrotaan myös mm. pojan äidin ja isomummu Esmen elämästä. Näiden kehystarinoiden kautta näytetään, miten tähän, missä nyt ollaan, on tultu.

Kuva: WSOY

Kerronta on toteutettu päiväkirjamerkintöinä, mikä tuo pojan kokemukset lukijan iholle. Päiväkirjakerronnan takia kirja ei kuitenkaan ole mikään helppo luettava. Se vaatii keskittymistä: ollaanko 1900-luvun alussa Helsingissä, vieläkin kauempana noitavainoissa vai 1970-luvun Lapissa, jonne pojan tarina keskittyy.

Vaikka kirja vaatii lukijalta tarkkuutta, jokaisella aukeamalla muistetaan tervomaisesti naurattaa yleisöä – mutta ei päälleliimatusti. Huumori on kiinni tarinan juuressa ja yksittäisissä sanoissa. Tähän tapaan:

Saako lähimmäistä rakastaa?
”Saa, totta kai”, äiti sanoi.
”Harkintaa on pakko käyttää”, isä sanoi.

Isä sääli ihmisiä, jotka eivät erota puolueita toisistaan ja jotka kokoontuvat tanhuamaan ja suunnistamaan.


”Miksi jumalanpalveluksessa ei lauleta iloisia virsiä?”
”Tämä ei ole Ruotsi”, isä sanoi.

Kirjaa on sanottu Tervon henkilökohtaisimmaksi. Jäin miettimään, miksi ihmeessä. Kertooko Tervo siinä omasta lapsuudestaan? Romaanihan se on, eikä omaelämänkerta. Tekeekö asetelma – mieheksi kasvava poika (Tervo on mies) ja Rovaniemi (Tervo on Rovaniemeltä kotoisin) – tarinasta jollain tavalla korostetun henkilökohtaisen? Yhtä lailla henkilökohtainen olisi voinut olla vaikka Pyhiesi yhteyteen, joka sekin tapahtuu Rovaniemellä ja senkin päähenkilönä on mies. Sanoisin mieluummin, että kirja on lukemistani Tervon teoksista ehdottomasti herkin. On helppo yhtyä uusimmassa Parnassossa (5/2013) julkaistuun Matti Sauraman kritiikkiin:

”Kirjailija rakentaa lapsuus- ja ajankuvaa ironian piikit myötätunnon lämmöllä pehmentäen. (…) Hauskat ja viiltelevät heitot saavat vastavoiman kyvystä uskaltaa tuntea ja tunnustaa rakkautta, valaa uskoa ja tarjota ymmärrystä.”


Tämä postaus on tehty yhteistyössä WSOY:n kanssa. Minulta kysyttiin, haluaisinko lukea Esikoisen ja kirjoittaa siitä mielipiteeni. Sain kirjoituksesta pienen palkkion ja arvottavaksi pari kirjaa. Olisin lukenut kirjan joka tapauksessa, joten otin hommasta kopin. Kuten aina, mielipiteeni ovat ominani.

Tykkäätkö Tervon kirjoista? Miksi? Miksi et? 1. marraskuuta mennessä kommentin jättäneistä kaksi saa Esikoiset kotiin kannettuna.

EDIT 24.10.: Äsken eräs lukija ystävällisesti kertoi, että Tervo on kuulemma koko syksyn puhunut eri medioissa siitä, kuinka kirja perustuu hänen omiin lapsuusmuistoihinsa. No voi perse. Pistän ulkosuomalaisuuden piikkiin tämän tekstini neljänneksi viimeisessä kappaleessa olevan pällistelyni. No nyt ainakin punastuttaa. 🙂

37 Comments

  • Anonyymi

    Yhtään Tervon kirjaa en ole lukenut. Luen muutenkin hävettävän vähän. Haluaisin tarttua kirjaan useammin ja olen tehnyt kovasti töitä sen eteen, että näin tapahtuisi. Joten tämä esikoinen olisi myös minun Tervo esikoiseni 🙂
    -EmmiV-

  • Petra

    Tykkaan Tervosta kovin, erityisesti Layla on jaanyt mieleen. Tykkaan Tervon rehellisesta ja ronskista tekstista, niin ja hahmoista, ne ovat vain niin tervomaisia.

  • LaKani

    Olen lukenut Tervolta kaksi, Koljatin ja Laylan. Enpä voi sanoa pitäneeni. Molemmat olivat mielestäni kömpelöitä rillumarei-tyyliin, ja Laylassa huumori ei mielestäni ollenkaan istunut vakavan tarinan keskelle. Jopa (feministi)äitini kehui kirjaa, mitä pidin merkillisenä. Helppolukuisia ovat toki olleet molemmat.

  • Kaisla

    Mä en oo antanut Tervolle mahdollisuutta, oon jotenkin päättänyt että en pidä siitä. Tämä arvostelu kuitenkin sai miettimään että pitäisikö sittenkin päästää Tervo kotiin ja ehkä sänkylukemiseksi saakka. 😉 Herkkä/herkistävä kirja varmaan sopisi mun raskaushormoneihin hyvin, heh!

  • Anonyymi

    Lukupiirissä luettiin juuri Layla. Ihmeteltiin, kuinka Tervo onkin osannut kuvata niin hyvin naiseutta. Tykkäsin Laylasta kovasti. Alun karmeuden takia koko kirja meinasi jäädä tosin lukematta. Olen luullut, että Tervo on vain änkyrä mutta hänhän on rohkea yhteiskuntakriitikko. Tervoa olen yrittänyt aiemmin lukea mutta ei ole tullut mitään. Ihme uhoa ne muut kirjat (alut!) ovat olleet.

  • Ellu I.

    Kallellaan on ainoa Tervon kirja, jonka olen lukenut. Pidin siitä mutta enpä tiedä miksi en ole muita Tervon kirjoja ottanut lukujonoon….

  • jeepau

    Yksi ensimmäisistä kirjoista, joita muistan nuorna lukeneeni, on Tervon Tuulikaappimaa. Mieleen painuivat tuolloin kummalliset kohtaukset meidän ihmisten kesken. Myöhemmin luin kirjan uudelleen enkä voinut kuin todeta ensimmäisen lukukerran pitäneen edelleen kutinsa: teos on taidokas, mehevä ja ajoittain totaalisen greisi.

    Muitakin Tervon kirjoja olen tyytyväisyydellä lukenut, mutten ainuttakaan 2000-luvun puolella julkaistua. On vain jäänyt. Tulen paikkaamaan tämän arvatenkin suuren aukon sivistyksessäni mahdollisimman pian.

  • piia

    En pidä Tervosta, mutta Tervon kirjoista taidan pitää. Ainakin Laylasta pidin. Tämä uusi on kovasti houkutellut…

  • Marjaana

    Vanhat humoristiset Tervot kantoivat, mutta Ohranan, Myyrän ja Troikan kanssa minulle kävi samoin kuin sinulle. Koljatti oli turhakirja mutta vaikkapa Suomemme heimo oli riemastuttava. Esikoinen on vielä lukematta!

  • Anonyymi

    Mä en ole mitenkään hulluna Tervoon, mutta tykkään kyllä sitten kun rupean lukemaan, tykkäsin myös tuosta trilogiasta. Se tyyli on sellaista pieninä annoksina hyvää, eli montaa peräkkäin ei pystyisi lukemaan. Mutta kyllä uusin Tervo on aina toivomuslistalla. 🙂

  • Anonyymi

    Olen lukenut joitain Tervon kirjoja ja olen niistä pitänyt. Myyränkin sain luettua lävitse, vaikka alku oli hieman tahmea.
    -SatuJ

  • Lotta

    Komppaa Leluteekkiä, tolkku on oltava Tervon kirjoissa, ei kauhean useasti tai yhteen putkeen. Layla oli viimeisin uutukaisena ja ehkä tuota Esikoista voisi harkita seuraavaan E-kirjakoppaan. Tervo osaa kirjasta riippuen viihdyttää tai ärsyttää tätä lukijaa 🙂

  • sohvi

    12 vuotta sitten ostin miehelleni ensimmäiseksi isäinpäivälahjaksi "Kallellaan". Mies halusi joko kostaa tai pistää paremmaksi, ja on sittemmin lahjonut minut Myyrällä, Ohranalla ja Koljatilla.

    Parasta Tervon kirjoissa ovat loput. Kahdessa mielessä: ensiksi tyytyväisyys siitä, että sai luettua koko kirjan ja tokaksi siksi, etteivät loput lässähdä. Ikinä. Tekstissä tykkään ytimekkyydestä. Osaa yllättää ja naurattaa parilla lauseella.

    Tykkään muuten vaimonsa Kati Tervon kirjoistakin.

  • Onna

    Myyrä-, Ohrana- ja Troikka-fani ilmoittautuu! Meitäkin siis on, jopa kolmekymppisissä naisissa, mutta ehkä se vaatii historianopinnot ja rovaniemeläistaustan? 😉 Pidin Tervoa pitkään uuden sukupolven Arto Paasilinnana, jonka teokset kaupataan isänpäivälahjoiksi. Sitten kirjakaupan alelaarin Pyhiesi yhteyteen käänsi kelkkani. Tervon sarjatulella lauotut lakoniset vitsit naurattavat joka sivulla (erityisesti ne poliittiset Myyrästä, mutta ehkä en saa tässä laajaa ymmärrystä osakseni teiltä muilta :D) Lukemistani Tervoista heikoin esitys on ollut Koljatti, mutta loppuun asti toki luin senkin.

  • Sari

    Olen Tervolta saanut kokonaan luetuksi vain Kallellaan sekä runon ja ruusun- päivän ilmaiskirjan Jarrusukka ja tykkäsin kummastkin. Lähes kaikkiin muihinkin hänen kirjoihinsa olen tarttunut, mutta jostain kumman syystä en ole niissä pitkälle päässyt. Toisaalta taas kaikki miehen kolumnit uppovat kuin veitsi sulaan voihin ja naurattavat kovin. Tuota Esikoistakin olen kaupassa jo hypistellyt, että pitäisikö taas koittaa saada Tervosta otetta. Kenties.

  • Riikka

    Tervo on Suomen väärinymmärretyin kirjailija. Aikaisempaa tuotantoa pidettiin rillumareiveijarikertomuksina, vaikka itse nielin itkua joka kerta tarinoiden traagisuuden keskellä – siitäkin huolimatta, että pystyn lukemaan sanailoittelua pahimmillaan noin kaksi sivua kerrallaan. Historiatrilogia on Ohranaa lukuunottamatta lukematta, mutta tartun varmasti jossain vaiheessa. Yleensä minulle ei suomalaisten mieskirjailijoiden tarinat aukea, mutta Tervo on helmi, joka vissiin yrittää itse piilottaa herkkyyden julkisella imagollaan (haastatteluissahan Tervo on yleensä hiukan ylimielinen ja mukahauska).

  • Anonyymi

    Ohranan kuuntelin äänikirjana yhdellä reissulla ja yllätyin itsekin siitä, kuinka paljon tykkäsin. Jopa niin paljon, että kuuntelin toisenkin kerran 🙂
    Laylan luin heti tuoreeltaan ja viimeistään silloin musta tuli Tervo-fani. Esikoisen olen ajatellut pyytää joululahjaksi.
    -Viivi

  • Rokkimamma

    En ole oikein Tervoon päässyt kiinni, muistaakseni olen lukenut ainakin Kallellaan, Koljatin ja Ohranan, mutta en oikein tiedä pidinkö vai en…. Kallellaan oli ihan ok ja Koljatti myös, Ohranasta mulla ei oikein ole mitään mielikuvaa. Enkä tykkää ainakaan niin paljon, että olis pakko lukea koko tuotanto.

    Pitäis varmaan kokeilla lukea Tervoa uudelleen, mutta en tiedä miksei kamalasti innosta. Voishan tietysti kokeilla äänikirjaa, mutta mun mielestä äänikirjana parhaiten toimii dekkarit tms kirjat joissa "tapahtuu" jotakin

  • Satu Rämö

    Onpa kivaa lukea näitä kommentteja, kiitos tähänastisista 🙂 Etenkin Riikan kommenti jäi mietityttämään; sanomassasi taitaa olla vinha perä. Mulla tuollainen kuvailemasi fiilis Kari Hotakaisesta. Sehän osaa olla todella hauska kirjoissaan, mutta kaikista niistä heijastaa myös surumielisyys ja haikeus. Aika taito muuten olla yhtä aikaa hauska ja herkkä.

  • Anonyymi

    Hei,
    Tervoa tuli luettua tosi paljon vuosituhannen vaihteessa ja jopa ostin kirjailijan kirjoja hauskasta kielenkäytöstä johtuen. Sittemmin tuo samainen kieli alkoi ärsyttää, siinä oli mielestäni liiallista rivoutta, eivätkä kirjojen toteutukset olleet kovin onnistuneita, kuten esim. Myyrä. Layla taas oli ok ja nyt Esikoinen kiinnostaa kovasti (erityisesti blogitekstisi luettuani), joten äänestykseen otan mielelläni osaa!

    Ilona

  • Anonyymi

    En ole Tervoa lukenut, mutta tämän jälkeen haluaisin kovasti. Ehkä olen just näitä, jotka on hänet väärinymmärtänyt..
    -Mille-

  • Kati Rajala

    En tiedä pidänkö Tervon kirjoista, koska en muista niistä lukemistani paljon mitään… Oliskohan luettu joskus lasten vauva-aikoina puolivaloilla… Jotain varhaisempaa tuotantoa taisivat olla, näitä supertunnettuja en oli käsissäni ehtinyt kääntelemään. Sitäpaitsi nyt olisi oiva tilaisuus mun himolukijan maineen palauttamiseen, nykyään luen vain blogeja :/ Jokatapauksessa Tervon vitsit muissa yhteyksissä uppoavat takuuvarmasti 🙂 Kun tälläkin miehellä on takuuvarmasti herkkäkin puolensa, olisi mukavaa tutustua siihenkin.

  • Anonyymi

    Aiemmin en ole Tervoa lukenut jostain syystä… En edes ole tainnut pitää hänen kirjaansa kädessä. Olen kuitenkin jo pidemmän aikaa ajatellut, että haluaisin tutustua ko. kirjailijaan ja varsinkin tähän kirjaan viimeaikaisten hehkutusten takia. Nykyisin ei tule luettua kuin tentteihin ja vaikka toisinaan aika saattaa riittää, olen niin huono kirjastosta lainaaja, koska unohdan aina palauttaa kirjat ajoissa ja sakkoja kertyy… Kohta puoliin alkaa harjottelu ja aikakin riittäisi lukemiseen.

    Jenni

  • Satu

    Mun syy "tervottomuuteni" ei päde pelkästään Tervoon vaan aika moneen muuhunkin kirjailijaan: olen ajatellut, että hänen teoksensa olisivat mulle aivan liian haastavia luettavaksi ja että teoksen sanoma/teema menisi multa täysin ohi. Tää pelko juontaa todennäköisesti juurensa lukioajoilta, jolloin äidinkieli oli mun kompastuskivi, koska en osannut analysoida kirjoja. En vain osannut. Tai jos jollain tavalla sain kehitettyä jonkin sortin analyysin, joka minusta tuntui hyvältä, oli se opettajan mielestä täysin väärä. Tästä on sitten jäänyt semmoinen fiilis, etten olisi tarpeeksi kykeneväinen lukemaan muita kaunokirjoja, vaan pysyttelin simppelimpien kirjojen parissa (kuten Harry Pottereiden tai sitä vastaavien). Vasta aikuisiällä olen uskaltanut laajentaa lukukokemuksia myös toisenlaisten kirjojen pariin, toivon mukaan myös jossain vaiheessa Tervon kirjoihin.

  • SuviK

    Olen lukenut Tervoa, Laylan, josta pidin ja joskus kauan sitten ainakin yhden muun, josta myöskin pidin, mutta jonka nimeä en muista;). Mielestäni laadukkaista kirjoja, jotka kuitenkin helppolukuisia ja ihan plussaa myös tuo yhteiskunnallisuus. Onhan Tervo myös suuri julkkis nykyisin, et varmaan myös sen takia tulee luettua, että häntä "kuuluu" vähän lukea…

  • Anonyymi

    olen lukenut jotain alkuajan tervoja, en tykännyt. Laylasta muistaakseni tykkäsin, myyrän olen kanssa lukenut, se ei säväyttänyt. Kirjallisesta sivustyksestäni pitää huolta anoppi, jonka kesämökin kirjahyllystä nämäkun noukittu.
    -tiuttu80-

  • Vappumaria

    Jännä, että jollakin aiemmin kommentoineella oli mielikuva Tervon kirjoista liian haastavina. Mulla taas (komeasti yhtään kirjaa lukematta) median muovaama kuva, että ne ovat populistista tyhjännauratusta tai liikaa yritettyä huumoria. Tämän blogauksen ja kaikkien näiden kommenttien herättelemänä pitänee lukea ainakin yksi Tervo ja tarkistaa mielipiteensä. Semminkin kun perjantaina hommasin tabletin ja korkkasin e-kirjaneitsyyteni. Tervoa näytöltä luulis uppoavan ainakin tässä tab-uutuudenviehätyksessä. 🙂

  • Anonyymi

    Minä olen lukenut Laylan ja pidin siitä kovasti. Tämä kirja alkoi nyt niin kiinnostaa, että pitää kyllä lukea, kiitos vaan arvostelusta!

    -AkuaS

  • Emmi

    Meinasin ensin vastata, että tykkään, mutta en taida sittenkään. Koska en ole lukenut kuin sen yhden (vai oliko se päiväkirja-kirja sen vaimon kirjoittama?) Kirjat kyllä kuulostavat todella mielenkiintoisilta aihepiirinsä vuoksi. Täytyy kyllä nyt ryhdistäytyä Tervon tuotannon kanssa 😀

  • Anonyymi

    Jotain vanhempaa tuotantoa olen lukenut, tykkään kyllä Tervon kielestä ja huumoeista, mutta näitä uudempia en ole jostain syystä "uskaltanut" lukea. Minulla on myös vähän samanlainen pelokkaan ihailevan kunnioittava ajatus Tervosta 😉 Laylan ja Esikoisen haluaisin lukea. T. Mary

  • Anonyymi

    Tervoa en ole lukenut pitkään aikaan, nuorena (lue:teininä) luin Tuulikaappimaan ja muutaman muun, joiden nimiä en muista. Mutta kaikissa niissä kiinnosti ne kreisit henkilöhahmot ja minulle iskevä huumori. Myyrää yritin useamman kerran (tota äänikirjaa pitää ehkä vielä yrittää), ei vaan lähtenyt. Tämä uutuus ja edellinen Leyla ovat ehdottomasti lukulistallani! T. Elina
    Ps. Mä näin Tervon kirjamessuilla, enkä uskaltanut mennä sanomaan mitään. Teki kyllä mieli. Muttei tullut mieleen mitään tarpeeksi nokkelaa. Täytyy valmistautua ensi kertaan valmiilla lainilla.

  • Satu Rämö

    Kiitos kaikille kommentoineille! Tervon Esikoinen tulisi postissa seuraaville: Kaisla ja Satu. Pistäkääs osoitteenne tulemaan satu (ät) suomi (piste) is. Onnittelut, ja kiitos kaikille osallistujille. Näitä(kin) kommentteja lukiessani tulee yhä vahvemmin tajunneeksi, kuinka kiinnostavia mielipiteitä ja kokemuksia lukijoiden joukossa on. Valtavan upeaa, kun on niin kivoja lukijoita ja kommentoijia. Kiitoskiitoskiitos!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *