Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Yrittäjä lammasfarmilla

Saavuin juuri kotiin hevosvaellusmaatilamatkalta. Naama on pohjoistuulesta ruvella, jalat mustelmilla pässin sarvista, peba kipeänä ratsastamisesta ja ääni käheänä mikkiin puhumisesta. Vaelluskengistä varisi eteiseen vulkaanista hiekkaa. Mutta se oli niin ihanaa! Tuo mahtava työreissu antoi taas aihetta taputtaa itseään olkapäälle: rakastan tätä yrittäjyyttä – voin tehdä ihan mitä vaan osaan ja mistä tykkään, ja saan siitä palkkaa. Ei tämä korporaationi mikään rahakone ole, mutta onnellisuutta se jauhaa tasaisena tulovirtana. Viikko matkaoppaana Islannin maaseudulla tuottaa omaa happinessia enemmän kuin muutaman tonnin bonus tai palkallinen kesäloma.

Kuva takapenkin Tuulia/Riikka.

Yksi reissuviikon ehdottomia kohokohtia oli osallistuminen réttiriin, siis vuorilta kerättyjen lampaiden lajitteluun. Tila, jolla yövyimme, keräsi lampaat vuorilta laiduntamasta saapumispäivänämme. Seuraavana päivänä tuhat lammasta odotti lajittelua isossa aitauksessa – ja me pääsimme matkaryhmän kanssa mukaan maatilan hommiin. Real stuff!

Projekti.
Projektiassari.
Hommiin ryhdyttiin aamuvarhaisella. Ensin ajoimme tilanomistajien ja lammaskoirien kanssa lampaat ryhmä kerrallaan isoon keskiaitaukseen. Tarkastimme korvamerkistä tilanomistajan ja nostimme / raahasimme sarvista / työnsimme pepusta lampaat oikeisiin pikkuaitauksiin, joista eläimet lajiteltiin myöhemmin teurastettaviin ja säilytettäviin. Tänä vuonna syntyneet karitsat menevät lihoiksi, kun taas osa iäkkäimmistä uuhista ja pässeistä jää jatkamaan sukua, jotta ensi syksynä saadaan lisää vakuumipakattua lihaa kylmäkaappiin. 
Lampaat ovat pirun vahvoja! Käsivarteni menivät maitohapoille ensimmäisen tunnin aikana.

Lihansyöjänä olen sitä mieltä, että mieluummin tätä kuin porsimishäkkejä. 
Näitä valokuvia olisi vielä lisää, jos kimppuumme ei olisi hyökännyt islantilainen tappajalammas:

22 Comments

  • Anonyymi

    Oih, mä olen ollut seuraamassa réttiriä syksyllä 1997 ja se oli tosi mielenkiintoista! Se lopapeysojen kirjo ja se, miten hommaan osallistuivat kaikki vauvasta vaariin – ihan kirjaimellisesti. Yhdellä miehellä oli nimittäin vajaan vuoden ikäinen muksu selässä kantorepussa, ja siellä se keikkui, kun isä lajitteli lampaita 😀

    -Niina

    • Satu Rämö

      Tuollakin oli paljon lapsia mukana vanhempiensa kanssa. Koulusta oli saatu ilmeisesti vapaapäivä, koska pienen kylän lapsistakin näytti olevan suurin osa paikalla lajitteluhommassa. Maatilan äijät vetivät vodkaa taskumateista ja nojailivat aitauksiin sillä välin kun innokkaammat tulokkaat (kuten minä ja matkaryhmän muut tytöt) pyydystivät lampaita. Loistokas aamupäivä!

    • Anonyymi

      Tämä kuulostaa hyvin samalta, kuin poroerotukset suomessa. Lihansyöjänä olen kanssasi samaa mieltä. Siksi me syömme enemmän poroa, kuin possua.

    • Satu Rämö

      Juur näin! Onhan se sydäntaraastavaa nähdä nämä vuorilla villinä kasvaneet lampaat määkimässä samassa aitauksessa kun tietää, mikä kohtalo niitä odottaa. Samalla yritän kuitenkin pitää mielessä, että possut, lehmät ja broilerit joutuvat pyörimään samassa tilassa koko elämänsä…

  • Anonyymi

    Oli varmaan kiva reissu. (Tahan pitais laittaa seka iloinen hymio etta vahemman iloinen, kun en vielakaan paassyt itse lahtemaan mukaan..) Mutta jipii, tanaan tai huomenna paasen vihdoinkin kaymaan teidan kaupassa. Kavin jo kurkkimassa ikkunasta eilen aamulla. Suloinen paikka. 🙂

    Korpikissa

  • Lotta

    Ja täällä Húsavíkissa tehdään sitä loppuhommaa urakalla. Pari päivää takana ja nyt voi sanoa jo, että kokemuksena todella mielenkiintoinen. Töiden puolesta, paikkana ja osana hyvin kirjavaa tiimiä.

    Lotta

    • Satu Rämö

      Mua kiinnostaa tää aihe, joten kysyn nyt ihan suoraan. Miten lampaat teurastetaan Islannissa? Kaasutetaanko ne ensin vai miten se tapahtuu? Onko teurastamo suuri?

    • Lotta

      Sähköllä tajukankaalle ja veret ulos. Mä olen töissä Nordlenskalla, väittävät ainakin olevansa suurin lampaanlihantuottaja Islannissa. Laitokset sijaitsee täällä Husavikissa, Höfnissä ja olikohan kolmas Akureyrissa. Husavik suurin ja täällä teurastustahti 2000 eläintä ja siitä yli per päivä.
      Tuolla mun blogissa on jotain asiasta muutamalta viimepäivältä, kuvia ei ole kuitenkaan,kun ei ole luvallista.
      Mä nään tämän homman ainakin täällä Islannissa eettiseltä kannalta niin hyvänä kuin olla voi.

    • Satu Rämö

      Musta lihansyöjillä on velvollisuus tietää, miten niiden ruoka on kasvanut ja tuotettu, joten kiitos tästä tiedosta ja vinkistä blogiisi; mä käynkin heti lukeamassa,

  • Tuulia

    Tää oli ehdottomasti matkan unohtumattominta antia vaikka olikin enemmän tsägästä kiinni että päästiin hommiin. Ja teille kaikille ketkä vaiheilette pitäiskö ehkä seuraavaan Satun reissuun lähteä vaiko ei, niin voin kertoa että pitää lähteä! Ehdottomasti! Oli paras loma ikinä! Voisin hehkuttaa loputtomiin mut kohta ei jaksa enää kukaan kuunnella 😀

    Eli kiitti vielä t. tyytyväinen reissulainen

    • Satu Rämö

      Meillä kävi ihan sikahyvä mäihä. Maatilalliset pelkäsivät lumimyrskyä vuorille (viime vuonna lampaat hautautuivat 1-3 metrin lumikinoksiin – palomiehet sitten kaivelivat niitä lapioilla esiin koloistaan), ja siksi lammaskeruu tehtiin tavallista aikaisemmin. Ja onneks satuttiin just silloin paikalle!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *