Kaksikielisyyden tutkija vastaa

Kyselin pari viikkoa sitten, mitä te haluaisitte kysyä kaksikielisyyden tutkijalta. Kiinnostavia ehdotuksia tuli paljon, kiitoksia niistä! Sorry, että joudun hautomaan osaa haastattelusta Vuoden mutsi 2 -kirjaa varten 🙂 Poimin kuitenkin kommenttiboksissa esitetyistä kysymyksistä muutamat ja nakutin niihin Sirje Hassisen antamat vastaukset. Ennen kuin siirryn niihin, eräs huomio omasta kaksikielisestä arjesta.

Mä olen huomannut, että vierasta kieltä puhuessa yksi vaikeimpia juttuja on oppia tilannesidonnaisia sanontoja, joilla pystyy rikastuttamaan omaa ilmaisua ja olemaan hauska. Lapsi kuulee islanninkielisiä kaskuja ja loruja joka päivä päiväkodissa. Niinpä olen alkanut järjestelmällisesti syöttää hänelle suomalaisia sananparsia. Aina esimerkiksi kun ohitamme pihlajapuun, kysyn pätkältä, mitä kettu sanoo pihlajanmarjoista. Kolmannen puunohituksen jälkeen se hokasi idean. Mitä kettu…. ja lapsi huutaa PIHLAJANMARJOISTA, PJAKK!!  (Pjakk (isl.) = ällöö)

Perinteiset happamat.

Mua kiinnostaisi sellaisen lapsen kaksikielisyys, jonka molemmat vanhemmat on vaikka suomenkielisiä, mutta koko perhe asuu maassa, jossa puhutaan muuta kieltä. Miten kaksikielisyyttä voisi tässä tilanteessa tukea, erityisesti alle kouluikäisellä?
Uutta kieltä puhuvien ihmisten määrä lapsen ympärillä ei ole avainkysymys. Paljon tärkeämpää kielen omaksumisen kannalta on se, miten lasta rohkaistaan uuden kielen pariin ja miten vanhemmat kotona suhtautuvat uuteen kieleen. Lapsi aistii äänenpainosta ja eleistä, jos vanhemmat suhtautuvat uuteen kieleen alentuvasti tai eivät itse halua oppia sitä.

Entä perheet, joiden lapsilla on äidin kieli, isän kieli ja vielä erikseen asuinmaan kieli? Olen myös miettinyt, kuinka olennaista on, mitä kieltä vanhemmat päättävät keskenään puhua – onko tämä se kieli, jonka lapsi parhaiten omaksuu?
On aivan mahdollista, että kotona puhutaan kolmea kieltä ja lapsi omaksuu ne kaikki. Kolmen kielen tilanteessa voi olla se riski, että lapsi alkaa puhua eniten sitä kieltä, mitä vanhemmat puhuvat yhdessä, ja vähentää muiden kielien puhumista. Siksi tällaisessa tilanteessa on tärkeää jatkaa oman äidinkielensä puhumista lapselle.

Hidastaako kaksikielisyys puheenkehitystä?
Tutkimusten mukaan ei. On kuitenkin hyvä muistaa, että kielen kehitys on hyvin yksilöllistä. Kaksikielinen omaksuu samassa ajassa paljon enemmän kieltä kuin yksikielinen, koska hän oppii yhden kielen sijasta kahden kielen sanastoa. Jos taas vertaa lapsia katsomalla vain kehittymistä yhdessä kielessä, saattaa hyvin olla, että yksikielinen on pidemmällä kielen kehityksessä kuin kaksikielinen.


Miten voisi kannustaa lasta, joka ymmartaa kylla suomea taydellisesti mutta vastaa minullekin yleensa englanniksi (isän ja ympäristön kieli)?
Voi olla, että toinen äidinkielistä jää heikommaksi, jos sitä ei harjoittele tarpeeksi kaikilla eri tavoin: puhumalla, kirjoittamalla, kuuntelemalla ja lukemalla. Skypen kautta voi soitella isovanhemmille ja Facebookkiin voi kirjoitella omalla kielellä. Youtubesta voi katsella erikielisiä lastenohjelmia. Älä korjaa lapsen tekemiä virheitä, vaan jatka sen sijaan keskustelua ihan tavallisesti. 

Aiheet

Näitä luetaan

Satu Rämö

Contact / Yhteystiedot

Tietosuojaseloste

2024 © Satu Rämö