
![]() |
Monkey business. |
Yleensä möläytykset alkavat, kun meillä on ollut jokin erimielisyys. Tänään en antanut lapsen hypätä päiväkodista tullessa lenkkarit jalassa kuralätäkköön. Siitähän riemu repesi. Kiukustuneen itkemisen lomasta lapsi parkui, että äiti älä lyö. Väite kuuluu samaan sarjaan kysymyksen joko olet lakannut lyömästä lastasi kanssa. Eihän siihen voi vastata mitään!
Raivoamista ja nillitystä kesti koko päivän. Illalla menimme syntymäpäiväillalliselle sukulaisten luokse, ja kun en hyväksynyt ruoan kaatamista lautaselta pöydälle, lapsi ilmoitti kielioppivirheettömällä, islannilla ääni väristen, että äiti aina lyö. Ei perhana, mutta sitä on kyllä täysin aseeton tuollaisen syytöksen edessä. Poruhan siinä pääsi. Itseltä.
Lasten psykiatrian erikoislääkäri Janna Rantalan mielestä kolmivuotias voi valehdella, koska hänen päässään menevät sekaisin omat kokemukset ja tarinat. Tarinoiden kautta ymmärtäisin, jos lapsen puheissa äiti pantaisiin uuniin, se haukkaisi myrkkyomenaa tai tippuisi pakarat edellä luolaan potkittuaan ensin viisi sekuntia tyhjän päällä ilmaa. Mutta en tajua, mistä se on keksinyt lyömisen? Missään tutussa kirjassa, lasten televisio-ohjelmassa tai näytelmässä`kukaan ei lyö toista. MLL:n mukaan lapsi oppii noin 5–6-vuotiaana ymmärtää toden ja sadun välisen eron. Kaksi vuottako tässä pitää odotella korvat (ja silmät) punaisena?
Kuva: Flickr/Proggie