Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Terveiset vuorilta

Siisteintä sykkeennostatusta, mitä voi tehdä housut jalassa, on hikoilla vuoristossa. Tsiigatkaa nyt, mä en ole ollut näin tyytyväinen sitten viime kerran! Haikkasimme tänään kersan ja miehen ja ystävän kanssa Islannin korkeimman vesiputouksen päälle, kävelimme sen yli ilman kenkiä ja laskeuduimme alas. Mieletöntä! Lisää vuoristokuulumisia ja kolmevuotiaan kantovälinepohdintaa seuraa vähän myöhemmin. Sillä nyt on pakko mennä lepuuttamaan hanuria ja reisilihaksia tonne sänkyyn hyvä kirjan kanssa. Ah. Lauantait.

3 Comments

  • Anonyymi

    Vuoristo on parasta! Kiipesin itse vajaaseen kolmeentonniin syömään lounasta pari viikkoa sitten. Ihan huippua oli, vaikka reidet paukkui kolme päivää reissun jälkeen. Parasta on, että tuo vuorenhuippu näkyy omalta parvekkeelta. Voi joka päivä fiilistellä, että "tuolla mä olin ja oli niin siistiä!". Lisää näitä retkipäiviä!

    -Annu

    • Anonyymi

      Joo, kun asuu keskellä Alppeja, on vaikeaa löytää alle 2000 metrin huippua. 🙂 Tuolla retkellä huijattiin vähän ja ajettiin autolla puoliväliin, noustavaa jäi lopulta vain tuhat korkeuserometriä. Se kiivettiin himpun vajaassa kolmessa tunnissa.

      On muuten sangen hupaisaa täällä patikoidessa huomata, että pikkunassikat ja eläkeläiset huitelee mennen tullen ohi. Luotan siihen, että nappulat on tottuneet siihen ja eläkeläiset kiipeilleet koko ikänsä… Tuollakin vuorella joku tuli sellaisen arviolta viisivuotiaan tenavan kanssa alas vuoden ikäinen lapsi kantorinkassa. O_o Kaikki on näköjään mahdollista oikeilla varusteilla ja patikkavarmuudella.

      -Annu

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *