Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Nettilääkärillä on juuri nyt ruuhkaa

H
ei, olen Satu ja olen nettilääkäriaddikti. Löysin nettilääkärikirjapalvelut lapsen syntymän jälkeen. Jos en ollut varma, mistä tässä päähän ilmestyneessä kuhmussa tai ärhäkässä laattiksessa on kyse, kysyin internetiltä. Olen googlaillut vaikka mitä: ”Lapsi tippui keinusta, aivotärähdyksen oireet.” ”Oven väliin jääneet sormet. Mistä tietää, onko poikki?” ”Korvatulehduksen ja uimisen yhteys.” Joskus tein kuvahakuja ”Kihomatoja ulosteesssa” ”Miltä päätäi näyttää”. Hakutulokset eivät ole poistuneet sarveiskalvolta vieläkään. Lääkäripalstoista on ollut paljon apua. Enhän muuten tietäisi, että pitää tarkkailla keinusta pudonneen lapsen virkeystasoa ja ögäilyherkyyttä. Tai että elävät kihomadot liikkuvat – muut vaipasta tehdyt löydökset ovat luultavasti jotain kuidunpalasia eivätkä vaadi lääkitystä.

Kuva: Flickr/epSos.de
Yleensä lekuripalstat lietsovat omalla kohdallani paniikkia vain silloin, kun googlailen omia oireitani.  Lukemalla esimerkiksi Terveyskirjastoa tai Tohtori-palstaa olen kehitellyt itselleni mitä mielikuvituksellisempia sairauksia. Toissapäivänä ylävatsassani alkoi ärsyttävä kipu. Selasin raivokkaasti nettiä kolme tuntia ja kehitin itselleni sappikivet, vatsahaavan ja vatsalaukun syövän. Voisi se toisaalta olla maksatulehduskin – koska ehkä se väri naamallani ei olekaan rusketusta, vaan ihoni kellertää! Tämän seurauksena sain itselleni helvetinmoisen päänäsäryn. Ehkä pitäisi varata aika ihan oikealle lääkärille. 

14 Comments

  • Kuka siellä?

    Vatskakivusta päänsärkyyn – vähän kun olisi potkaissut neula varpaankymmen alla seinää – ensimmäinen vaiva unohtuu taatusti seuraavan (pahemman) myötä 😀 Paranemisia!

  • pilami

    Mä olen aina ihmetellyt miksi jengi kyselee jossain keskustelupalstoilla diagnoosia itselleen luettelemiensa oireiden perusteella. Miksei ne mene lääkäriin?? Mä en ole oikein noiden nettilääkäripalstojenkaan takana olevia tahoja jaksanut selvitellä, joten harrastan itse kuntamme päivystykseen soittamista. Sieltä saa hyvät neuvot vauvan kuumelääkityksestä lähtien. 🙂

    • Satu Rämö

      Mä luulen että mulla se suurin syy turvautua noihin nettipalstoihin on kielitaito. Vaikka puhunkin islantia suhteellisen sujuvasti, on sairausalan termistö ihan olematon. Siksi googlailen ensin ahkeraan, katson oireiden nimet valmiiksi ja meen sit vasta lääkärille 😀 Onhan tää vähän friikkiä, myönnetään.

  • Anonyymi

    Mä kyllä myös googlaan ahkerasti, lasten oireita varsinkin, mutta omiakin. Vyöruusun onnistuin nettidiagnosoimaan ennen terveyskeskusta, olisi vaan pitänyt rohkeasti sitä hoitajalle esittää, niin olisin saanut lääkkeet aikaisemmin. Mutta kun en kehtaa sanoa, että niin kun mä googlasin, niin olisikohan tää… Sairaanhoidon neuvontaan mäkin soitan herkästi, eipähän tarvitse yksin pähkäillä pitäiskö lähteä näyttämään lääkärille vai ei, ja sieltä saa tosiaan hyviä yksityiskohtaisia ohjeita.

    • Satu Rämö

      Tuollainen neuvontapuhelin on tosi hyvä! Mä en edes tiedä, onko Islannissa vastaavaa palvelua; ja vaikka olisikin, niin uskon että en kauhean herkästi sinne soittaisi just tän kielivammaisuuden takia.

  • Anu [vähänpä tiesin]

    Haha, mä olin entisessä elämässäni myös aina Google-lääkärin armoilla. Lopetin sen, kun tultiin samanlaisen ystävän kanssa siihen tulokseen, ettei siinä ole mitään järkeä. Oon ollut ihmeen terve sen jälkeen 😉

  • Sari

    Tästä päästään tuohon lausahdukseen, jonka lakimies kerran antoi anopilleni, että lakikirja osaamattoman käsissä on yhtä vaarallinen kuin lääkärikirja. Kumpaakaan ei kannata kauheasti itsekseen lueskella….pirteitä ja terveitä päiviä!

  • Mervi

    Mulla on itsellä ollut riesana lääkäreiltä tunnistamatta jääneet tulehdukset ja semmoiset "worst case scenario" -lääkärit, jotka kertovat aina ystävällisesti että "nämä lääkkeet auttavat vaikka keuhkoklamydiaan" tai "poskiontelotulehdus saattaa muuttua otsaontelotulehdukseksi" tai "hammas saattaa mennä kuolioon". Mitään noista ei ole IKINÄ tapahtunut, mutta lienee lääkäreillä jokin paine saada jotain näennäisesti aikaan, niin pitää sitten pelotella että olisi siinä voinut käydä huonomminkin… Että siitä syystä minä olen itse googlaillut keuhkoklamydian (tuloksena helpotus) tai otsaontelotulehduksen (painajaisiin matskua vieläkin), kun ei ne viralliset lääkärit halua tarjota selitystä että mitä tauteja sitä pitäisi itsellä odottaa vaikka ystävällisesti jakavat mutu-diagnooseja. 😀

    • Satu Rämö

      Lekurikokemuksia on tietty monenlaisia. Mä kyllä lähtökohtaisesti luotan lääkäreihin; ei ole tullut koskaan yhtäkään hutidiagnoosia. Mutta tottakai kaikille sattuu työssään virheitä… Ikävin lääkärikokemus mulla oli Marian sairaalassa, jossa sain suomen kieltä vain vähän puhuvan ulkomaalaisen lääkärin; kun on itse ihan sairaudesta sekaisin, palaa ainakin mulla kiinni, jos ei ymmärrä kaikkea, mitä lääkäri sanoo. Näillä islantilaisilla lääkäreillä onkin varmaan tosi hauskaa mun kanssa, kun yritän paikallisella kielellä selittää, mikä mua vaivaa 😀

  • Naz

    Mä harrastan myös tätä! 😀 Tekstisi innoittamana pitikin heti mennä googlaamaan olisko jalkojen kivussa kyse penikkataudista. Se voi johtaa lihaskuolioon, omg! Pitikin mennä lukemaan. 😀

  • Anonyymi

    Jep… Terveisin rintasyöpä, melanooma, leukemia ja HIV – kaikki nämä viimeisen puolen vuoden sisällä, ensimmäiset kolme jopa viimeisen neljän viikon (!!!) aikana 😀 Rintasyöpä vaan on sellainen peikko, joka tasaisin väliajoin palaa pelottelemaan vaikka olenkin (melkein liian) nuori siihen sairastuakseni eikä geneettistä taipumustakaan ole. Tällä hetkellä olen jo päässyt tilanteeseen jossa ajattelen olevani ihan v*tun tyhmä kun sellaisia diagnooseja teen, mutta kas kun koskaan ei voi olla liian varma…

    Nimim. kopeloin tissejä enemmän kuin avomieheni

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *