Päivävaellus lapsen kanssa – Repovesi

Suomen kesä on ihana! Metsässä on ihanaa!! Ja ne vaellusreittien maksuttomat ja puuvalmiit nuotiopaikat!!! Vajaa viikko Kouvolan seudulla +20 asteessa on tehnyt tehtävänsä: muistin taas, että Suomessakin voi olla aika pirun siistiä ja että Suomen luonnossakin riittää nähtävää. Havumetsä tuntuu jäätikköjen jälkeen todella erityiseltä. Eilen teimme kersan ja mutsin kanssa päiväretken Repoveden kansallispuistoon, 50 kilometriä Kouvolasta pohjoiseen. Äiti ei ole lainkaan tottunut vaeltaja. Lapsi on seurannut Islannin-kävelymaastoja lähinnä vaellusrinkkaperspektiivistä. Perheen oma sherpa jäi Islantiin töihin, joten jouduin ottamaan retkestä järjestelijän vetovastuun. Pakkasin eväät reppuun, tilasin puolipilvisen sään ja latasin kartan kännykkään. Päräytimme Nissanilla Repovedelle Lapinsalmen paikoitusalueelle, valitsin vaellusreiteistä lyhyimmän, viiden kilometrin mittaisen Ketunlenkin.

Seuraa punaista.

Ketunlenkki on passeli vaellusreitti kolmevuotiaallekin. Mukelo ei ehdi kyllästyä, koska maisemat vaihtuvat usein ja maasto on pääosin todella helppokulkuista. Kävellään järven rannassa, hiekkatiellä, kalliolla, riippusillalla ja ylitetään järvi pienellä omatoimilautalla.

Suomalaista.

Reitin varrella on mustikkapaikkoja, kivikasoja, joille voi istahtaa uittamaan varpaita järviveteen, ja puihin maalattuja punaisia täpliä (reittiopastimet), joita bongaamalla lapsi odottaa malttamattomasti seuraavaa polunmutkaa.

Reitin varrella on kaikkea kiinnostavaa. Kuten pudonneita lehtiä ja muurahaisia.

Ketunlenkillä on kaksi taukopaikkaa, joissa voi istahtaa syömään eväitä pöydän ääreen. Taukopaikoilta löytyy tietty myös grillit ja puuvessat.

Päivän ruokaympyrä: paketti nakkeja, pussillinen pähkinöitä, pari muumikeksiä ja vesipullo.
Tulentekovälineet. (Ota sytkäri messiin.)

Pysähdyimme viiden kilometrin matkalla ainakin kakskyt kertaa. Poimittiin mustikoita, käänneltiin kivikasaa ja istuttiin taukopaikoilla. Lapsi teki havaintoja: aina kun polun varrella tuli vastaan syvä kuoppa, lapsi totesi kanin menneen piiloon. Opin myös, että kaarna on puun partaa, muurahaisten pitäisi oppia kävelemään tien reunaa ja sinappia kuuluu imeä suoraan tuubista.

Viisi kilsaa kolmessa tunnissa.

Minivaellus oli järjettömän onnistunut, eikä kolmevuotiaalle – tai 50-vuotiaalle vaellusnoviisillekaan – yhtään liian vaikea. Suosittelen poikkeamaan, jos pyörit Kouvolan suunnilla! Mutta nyt haluan lisää tällaisia kokemuksia. Onko kotiseutusi lähellä nastoja vaellusmaastoja, joissa pärjää pienenkin lapsen kanssa? Tässä olisi vielä kolme viikkoa aikaa testailla…

12 Comments

  • Sari

    Kuulosti mukavalta lenkiltä. Täällä Turun suunnalla on Kuhankuonon vaellusreitit samantapaisia kuin tuolla jolla olitte. Paljon pitkospuita suoalueella, joten ehkä jotain uutta jännää lapselle. Lapset onneksi opettavat meitä vanhempiaan koko elämän ajan….

    • Satu Rämö

      Mahtavaa! Toivotaan että säät suosivat! Yhdellä taukopaikoista on muuten grillikatos, eli siellä voi pitää sadetta jos oikein kamalaksi äityy sää. Mutta toivotaan että kesä jatkuu <3

    • Satu Rämö

      Spatz, noniin, asiallista 😀 Ensi kesänä vetästäään varmasti pidempi reitti. Helvetinjärvi kuulostaa kans mielenkiintoiselta, nimikin paikallaan, hih. Googlaan!

  • Kuka siellä?

    Repovesi on kyllä kiva paikka! Minäkin annan ääneni Kurjenrahkan kansallispuistolle/Kuhankuonon retkeilyreitistölle, niitä polkuja tallailee varmasti myös pienemmilläkin tennareilla. 🙂

  • Anonyymi

    Keski-Suomessa matkaillessa mukavia lyhyitäkin reittejä löytyy Pyhä-Häkin ja Leivonmäen kansallispuistoissa. Edellisessä on vanhaa metsää valtavine puineen ja suota, jälkimmäisessä on kaksi erillistä komponettia, kangasmaastoinen Selänpohjasta alkava osa ja Haapasuo. Emme ole käyneet niissä lasten kanssa mutta einiinurheilullisten ulkolaisten vieraiden kanssa kyllä…

  • Anonyymi

    Täältä Pohjanmaalta löytyy saaristosta todella kauniita vaellusreittejä, ja koska maisematkin on täällä hieman erilaiset ne ovat muksuillekin mielenkiintoisia. Vaelluskohteita löytyy Vaasan-Mustasaaren alueelta useitakin, mutta esim Björkön kylästä pääsee reitille jossa osa reittiä kuljetaan veneelläkin kun tulee meri vastaan 🙂 Tässä linkki lähempiin tietoihin.

    http://www.luontoon.fi/retkikohteet/reitit/bjorkopanike/Sivut/Default.aspx

    T. Annika

  • villahuivi

    Me ei olla miehen kanssa mitään eräjormia, mutta vedettiin viime viikolla nelikuinen Manducassa 18 km lenkin Seitsemisessä, eli Tampereelta vajaa tunti luoteeseen. Mä oon tosi ylpee meidän saavutuksesta, varsinkin kun muksu veti elämänsä ekat niskakakat inforakennuksella ennen polulle löhtemistä, eikä vaihtovaatteita ollu mukana… Eli amatöörivanhemmat ja amatöörieränkävijät luonnossa, mut elossa ollaan ja kiva päivä oli! 😀 Siellä oli myös lyhyempiä kierroksia, esim. 6 km.

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *