Olen sen arvoinen

Kaffismiðja Íslands.

Viikon päästä juhlitaan! Saan lauantaina kandinpaprut Islannin yliopistosta. Tämä tilaisuus tuntuu isommalta jutulta kuin kahdeksan vuoden takainen maisteriksi valmistuminen Suomessa.

Opiskeleminen oli tällä kertaa paljon vaikeampaa. Minusta on iisimpää oppia derivoimaan kuin tajuta islannin kielen lauserakenteiden säännöt. Sitä paitsi 2000-luvun ekoina vuosina minä vain opiskelin: asuin yksin, vietin päivät Etu-Töölössä luentosaleissa ja iltaisin urheilin. Myöhäisillat ja viikonloput hengattiin baareissa.

Tällä kertaa tilanne oli toinen. Myöhäisillat ja viikonloput opiskeltiin, koska päivät ovat täynnä työtä ja perhe-elämää. Suoraan sanottuna en vieläkään oikein tajua, kuinka pystyin siihen. Siis lukemaan yli tuhat sivua Islanninsaagoja ja kirjoittamaan niistä esseistä. Tai ymmärtämään, miten erilaiset passiivirakenteet muodostetaan.

Siispä. Olen todellakin ansainnut ihan hiton hyvät juhlat. Koska nämä bileet järkätään vain kerran, en halua viettää niitä kahvinkeittimen ja kakkutarjottimen takana. Niinpä soitin kotikatuni varressa sijaitsevan suosikkikahvilani pitäjälle ja kysyin, voisikohan kahvilaa mitenkään vuokrata yksityiskäyttöön lauantai-iltana. No sehän järjestyy! Pari tuntia Islannin parhaiden baristojen valmistamaa kahvia ja lähileipomon suklaakakkua. Mies lupautui kärräämään vinyylilevyt ja skumpat paikalle. Ja lopuksi joku muu siivoaa tiskit.

PS. Koska täysin toimeeton en osaa olla, päätimme ystäväni kanssa pitää juhlia edeltävänä iltana karjalanpiirakkasulkeiset.

Aiheet

Näitä luetaan

Satu Rämö

Contact / Yhteystiedot

Tietosuojaseloste

2024 © Satu Rämö