Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Viimeinen yövuoro

Tein tänään viimeisen tenttini Islannin yliopistoon. Huhhhhhh.

Olen viimeiset kolme vuotta opiskellut islannin kielestä kandintutkintoa huvikseen ja työn ohessa. Siis öisin ja viikonloppuisin ja välillä vasemmalla kädellä, kun oikea on ollut kiinni jossain muussa asiassa.

Ei tämä nyt ihan kaikkein rentouttavin harrastus ole ollut. Epäsäännölliset verbit, morfologia, kirjallisuusesseet ja ryhmätyöt (ryhmissä joiden jäseniä ei voi valita itse!) hajottivat välillä päätä lekalla. Sai siitä äyskimisestä perhekin välillä osansa, etenkin tenttiviikoilla. Sorry.

Opintoprojekti on silti ollut ihan hullun inspiroiva. Tein jotain, mihin missään tapauksessa ei olisi pitänyt olla aikaa ja opin jotain, mitä en ikinä olisi kuvitellut oppivani. En tiedä, onko esimerkiksi sadan epäsäännöllisen verbin kymmenien eri tavitusmuotojen ulkoaopettelusta missään koskaan mitään materiaalista hyötyä (koska kaikki taivutusmuodothan löytyvät netistä, hah), mutta tärkeintä tässä projektissa onkin mulle ollut se, että aloitin täydestä pimeydestä ja pääsin lopussa mukavuusalueelle. Sisällön puolesta palkitsevinta olivat kirjallisuuskurssit. Tulin lukeneeksi aivan mielettömän hienoja tarinoita ja runoja, joihin en todellakaan olisi törmännyt oman lukuharrastukseni parissa. Täytyykin laittaa suomeksi tai englanniksi käännetystä islantilaisesta kirjallisuudesta vinkkejä tänne blogiin pikapuoliin.

Kolmen viime vuoden aikana ajan kuluminen on kolahtanut omaan otsalohkooni ihan erityisen konkreettisella tavalla. Kersa täytti 8 kuukautta sinä syksynä, kun opintoni alkoivat. Se osasi kontata. Tänään kävelimme viimeisen tentin kunniaksi kaksin ravintolaan illalliselle – ilman vaippoja, maitopulloja tai ruokalappuja. Tilasimme sitruunakuhaa. Fisu hävisi lapsen lautaselta haarukka ja veitsi käsissä. Ravintolasta lähtiessään se sanoi tarjoilijalle kiitos. Niih. Että ehkä minun kannattaisi säästää nuo sanakirjat ja kirjaston kopiokortti, johon jäi sata sivua saldoa. Kohta niille on kuitenkin käyttöä.

29 Comments

  • Anonyymi

    Mahtava suoritus kyllä, onneksi olkoon! Ja islantilaisen kirjallisuuden vinkit olisi kivoja – tosin ehkä muulla kielellä kuin islanniksi, koska musta ei kyllä olisi moiseen rutistukseen. Aikoinaan Ranskassa opiskelu karahti paitsi tuoreeseen rakkauteen (kukas sitä jaksaisi rakastuneena tentteihin päntätä) myös kieleen ja outoihin metodeihin.

  • Anonyymi

    Onnittelut! Tuollaista suoritusta kannattaakin juhlistaa!

    Islantilaiset kirjavinkit kiinnostavat kyllä! Voisi kuvitella, että sielläpäin kirjoitetut kirjat ovat ihan omanlaisiaan. Kirjapostausta siis odotellaan!

    • Satu Rämö

      Kyllä, ja pitkän kaavan kautta. Olen tosiaan viime vuosina törmännyt aivan uskomattoman hyviin isantilaisiin tarinoihin (ei-dekkareihin). Laitan varmasti näistä listaa lähiaikoina 🙂

  • Tanja K

    Onnea! Ihailtavaa!
    Ja ehdottomasti kirjavinkkejä, kiitos. On vaikea aloittaa uutta aluetta, mutta mielenkiintoista lopulta, joten vinkkaukset otetaan kiitollisuudella vastaan.

  • Mirakel

    Woohoo, onneksi olkoon! Itsekin olen opiskellut pitkään työn ohella ja muutaman viikon kuluttua valmistun – se tunne, se tunne 🙂

    • Satu Rämö

      No hei ihan mahtavaa, onnea siis sullekin ja oikein paljon! Työn ohella opiskelu voi olla paitsi tosi antoisaa myös aivan täyttä tervanjuontia. Riippuu ihan päivästä (ja yöunien määrästä).

  • Jennijee

    Ihan huikea suoritus ja tuo kuva – aivan loistava! 😀 Tää inspiroi (tervaan liittyvistä vihjailuista huolimatta), täytyypä katsella olisiko avoimessa yliopistossa tai jossain ammattijutskissa jotain kiinnostavaa.

  • pilami

    Mahtavaa! Onnea saavutuksesta! Mä sain viime keväänä oman, työn ohella suoritetun, kandin tutkinnon kasaan ja pystyn kyllä komppaamaan tossa fiilisasiassa. Mulla meni kandintyön kanssa vähän viime tippaan ja kirjoittelin sitä viimeiset viisi yötä klo: 20-03. Sitten aamuksi töihin. Oli vähän krapulainen olo jo loppumetreillä ja osui vieläpä kehityskeskustelu pomon kanssa siihen samalle päivälle kun olin aamulla juossut yliopistolle palauttamaan työtäni. Muistan vain vilkaisseeni itseäni kehareiden jälkeen peilistä: "karmean näköinen ja verestävät silmät". No, olin raskaana, ehkä se meni sen piikkiin. 😉 Mut kyllä mä välillä mietin, että onpa tosiaan mullakin "harrastukset" vaikka periaatteessa ammatillista osaamistani laajensinkin.

    Mut hitsi. Mulla on ihan vähän nuorempi lapsi kuin sulla ja -öh- se ei osaa käyttää veistä (no ei kai, kun ei koskaan sille sellaista oo tullut annettua. Pitäis vissiin ostaa joku pikkukätöseen sopiva.), syö aika usein sormin (kun toi pikkusisaruskin sormiruokailee), käyttää ruokalappua (että ees joskus pysyisi paita puhtaana) ja vaippoja (no ei nyt kotona, mut muualla kylläkin). Rupesin ihan miettimään, että mikä on mennyt pieleen, mutta ehkä multa vain puuttuu se sun kehumasi anoppi. 😉

    • Satu Rämö

      Haha, kuulostaa ihan mun öiltä. Se meni just noin!! Et oho, kello on kaksi ja mun pitäis vielä tää yksi kappale saada loppuun, että pysyn aikataulussa. Jösses. Onnea näin jälkikäteen sullekin, tästä tuli kyllä ihan superhyvä fiilis.

      Älä huoli veitsiasiassa; meillä toi ei koskaan syö veitsi kädessä himassa. Se tekee sitä kuulemma vaan päiväkodissa (ryhmän paine) ja ravintolassa (koska siellä on vieraita aikuisia). Himassa se syö käsin. Välillä myös mun kädestä. Et sillleen 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *