Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kirjastoterapiaa

Käyn parhaillaan puolustustaistelua aikatauluja vastaan. Islannin BA-tutkinnon kandintyöstä pitäisi saada valmiiksi ensimmäinen draft perjantaiksi – ja enää puuttuu 3000 sanaa. Hellurei ja takapuoli hellänä istumisesta. Niska-hartiaseudulta tunto hävisi jo muutamia viikkoja sitten. Islantilaisista kuolinilmoituksista pitäisi tehdä tekstianalyysiä hartaudella ja hitaasti eikä tällä tavalla tykin suusta.

Lataa pää kirjastossa. Menin kirjastoon hermorauniona, tulin ulos rauhallisena ihmisenä. Ja 500 sanaa valmiimpana. 

Se onni tässä sekoilussa on, että tulin viettäneeksi viime lauantain kirjastossa. Siellä kuolemankirjeitä lukiessani havaitsin jälleen kerran kirjastojen mieltä tasapainottavan vaikutuksen.

Stressaako? Tekeekö mieli huutaa? Paiskoa ovia? Nyyhkyttää työpaikan vessassa, kun projektit leviävät käsiin kuin korttitalo lehtipuhaltimessa? Imetätkö kaksosia, joista kummankaan imuotteessa ei ole kehumista? Oletko muuten vain vähän kuin märkä lapanen?

Tiedän, mikä auttaa: mene pariksi tunniksi kirjastoterapiaan.  Se on ilmaista, helposti saatavilla eikä sen jälkeen tarvitse edes venytellä tai käydä suihkussa. Kirjastoissa on hiljaista – parhaassa tapauksessa äänetöntä. Puhelin pidetään taskussa: et voi soittaa eikä sinulle voi soittaa. Kukaan ei pyydä mitään – paitsi kuiskaamalla. Ei tarvitse huolehtia siitä ootko nyt varmasti syönyt. Kunnon kirjastossa suuhun ei saa tunkea mitään purkkaa isompaa. Kaikkialla vallitsee silmiä hivelevä järjestys. Jok’ikinen asia löytyy aakkosjärjestyksessä juuri sieltä, mistä sen kuuluukin löytyä. Eikä esimerkiksi revittynä vessanpöntöstä.

14 Comments

  • Sari

    Sanoit kirjastoista juuri sen mitä niistä ajattelen. Ihania paikkoja kerta kaikkiaan! Minulla tulee aina syksyisin tarve päästä kirjastoon haistelemaan, vaikka oma hylly on täynnä lukemattomia kirjoja, enkä ole lainannut mitään pitkiin aikoihin. Mutta hypistelykin riittää!

    • Satu Rämö

      Nimenomaan! Jo pelkästään se hiljainen ympäristö ja jalkojen alla tuhiseva kokolattiamatto luovat täydellisen pakopaikan kiireiseen arkeen.

  • Jennijee

    I <3 kirjasto! Eilen siellä pyörähdin, ja vähän haikeudella mietin, että miten mahdottomalta tuntuukaan löytää aikaa käydä kirjastossa, kun työt+päiväkoti -oravanpyörä alkaa. Tai että miten sitten ehtii lukea mitään. Onneksi kirjastot on auki lauantaisinkin! 🙂

    Tsemppiä loppurutistukseen!

  • Anonyymi

    Tuli tästä kirjastojutusta mieleeni, että mikset enää anna niitä kirjatärppejä? Vai etkö vaan ehdi lukea:) Kirjotin niitä aina ylös ja lainailin itsekkin ja vain muutama jäi lukematta.

    • Satu Rämö

      I know… Arvaa olenko rypenyt tässä… En siis ole yksinkertaisesti ehtinyt lukea suomeksi juuri mitään viime aikoina. Se taas johtuu suurilta osin siitä, että viime aikoina olen koulun takia lukenut kaikkea mahdollista vain islanniksi. Heti kun tämä perhanan kouluhomma on valmis, lupaan lukea taas suomeksikin ja jakaa vinkkejä!

  • Anonyymi

    Sinne kirjastoon ei sitten kannata ottaa niitä taaperoikäisiksi ehtineitä kaksosia mukaan – tai edes yksösiä – on meinaan rauha ja hiljaisuus mennyttä, eikä asiatkaan pysy välttämättä aakkosjärjestyksessä. Yhden taaperokerhokollegan jäljiltä niitä löytyi kirjaston suihkulähteestä (varmaan vessanpöntön puutteessa). No, onhan kirjastossa tosi kivaa lastenkin kanssa, mutta odotan kyllä sitä päivää, kun sinne taas ehtii ilman lapsia.

    • Satu Rämö

      Naulan kantaan. Oota ny vähän kun äiti katsoo näitä kirjoja. Hei ei saa repiä niitä sivuja! Ota se kenkälusikka pois suusta! (Mistä sekin löytyi?!?)

      Yliopiston kirjastot ovat rauhallisia paikkoja. Kaupungin- ja kunnankirjastoissa on yleensä omat leikkinurkat lapsille ja tietty suuremmat mahdollisuudet metelöintiin. Me mennään usein nääpiön kanssa kirjastojen lastenosastoille viikonloppuisin tappamaan aikaa jos ulkona on hullun huono sää ja sisällä lapsi hyppii seinille 🙂

  • Rokkimamma

    Kirjasto … I love it ! Käyn vähintään kerran viikossa aika usein monta kertaa viikossakin !

    Olen totaalinen kirjasto ja lainausaddikti. Lainaan kivoja kirjoja katselen ja selailen niitä kotona ja palautan. Kotiin en juurikaan enää osta kirjoja.

    Uusin löytö on äänikirjat, lataan niitä puhelimeen ja kuuntelen kävelyreissuilla, kotitöitä tehdessä ,työmatkalla…

  • annat

    Mä olen aina rakastanut kirjastoja, paras paikka pääsykokeisiin lukiessa aikanaan oli Helsingin Richardinkadun runonurkka.

    Tänä talvena löysin vielä yhden syyn tykätä kirjastosta. Kun ulkona on -23 ja vauva ei suostu nukkumaan päiväunia kotona sängystään, tulee avuksi lähikirjasto.

    Vauva nukahtaa kävellessä sinne, perillä poistetaan sen päältä ne pari ulointa kerrosta ja istutaan itse mukavaan tuoliin lukemaan rauhassa. Sopivan hiljaista ettei vauva herää, mutta sen verran taustaääniä ettei se tajua että sitä on huijattu 🙂

  • Tarkastaja

    Myös kirkossa on hyvä tehdä töitä. Tarvitsee vain oman avaimen, jolloin pääsee sisään messujen ja muiden tapahtumien ulkopuolella. Oma viltti mukaan ja termariin kahvia, sillä kirkossa on usein kylmä. Harvassa kirkossa on myöskään wifiä, joten panosta nettitikkuun.

  • Anonyymi

    Kirjastot <3 Oma suosikki on kansalliskirjasto Helsingissä, sinne eksyy sopivan vähän porukkaa valtaamaan työpöytiä, ja ympäristö on mukavan silmäähivelevä toisin kuin aika monessa kaupunginkirjastossa. Töölön kirjastokin on ihan kiva talviaikaan, mutta pari vuotta sitten kesähelteellä meinasi tulla lämpöhalvaus. Ei tainnu Alvar-setä ihan suunnitella kunnon ilmanvaihtoa sinne…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *