Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kielimuuri ja kissaa pannulla

Omalla äidinkielellään voi sanoa sen, minkä haluaa. Vieraalla kielellä voi sanoa sen, minkä osaa. Kaksikieliseksi kasvavan lapsen kanssa on joskus vähän hankalaa. Kun lapsi opettelee kahta äidinkieltä yhtä aikaa, on ainakin tämän mutsin välillä vaikea hokata, mikä osa viestinnästä menee jakeluun ja mikä ei.

Perjantaina tulin väärinymmärretyksi. Hain kersan päiväkodista, kävimme perjantaijätskillä lähikiskalla ja menimme sen jälkeen kalakauppaan. Ostin kissakalaa, islanniksi hlýriä. Ajattelin, että voisimme valmistaa illallisen yhdessä ihan kaupassa käynnistä alkaen. Äiti-tytär-suhteen kehittämistä keittiössä ja niin eespäin. Alku sujui hyvin. Lapsi siirteli sipulinpaloja leikkuulaudalta uunivuokaan sillä välin kun huuhtelin ja kuivasin kalafileitä. Laitoin kalanpalat nätisti uuninvuokaan ja kehaisin, että tämä kissakala on varmasti tosi hyvää. (Olin nähnyt ihan erikseen vaivaa googlaamalla kalan suomenkielisen nimen.)

No siitähän se riemu repesi. Jotenkin kersa ymmärsi, että uuninvuoassa on naapurin kissa. Suupielet vääntyivät alaspäin hevosenkengäksi. Silmät levisivät teelauasen kokoiseksi ja pian alkoi korea huuto, joka ei ottanut loppuakseen. Voi ei. Tajuntaani jysähti, että olin juuri onnistunut puhumaan kontolleni kissan paloittelumurhan.

Kylkipalat.

Yritin vakuutella, että ei tässä nyt olla naapurin kissaa uuniin laittamassa, vaan kissaKALAA. Selityksiäni ei kuitenkaan enää kuunneltu.  Huuto jatkui ja jatkui ja jatkui.

Yritimme käydä pihalla kuikuilemassa, näkyisikö naapureita, että voitaisiin käydä moikkaamassa kissaa. Olivat perkeleet lähteneet viikonlopun viettoon landelle. Lapsi katseli minua alta kulmien koko viikonlopun ja kieltäytyi laittamasta suuhunsa mitään muuta kuin kaurapuuroa ja jäätelöä.

Kun sunnuntai-iltana huomasin, että naapurin auto on ajanut pihaan, pakkasin äkkiä kersan vaatteisiin ja lähdimme ulos. Ei kestänyt kauaakaan, kun tuttu kissa jolkotteli vastaan kävelytiellä. Lapsen kasvoilta poistui varjo. Illalla se suostui jo syömään jukurttia ja palan leipää.

Yhtenä kappaleena.

16 Comments

  • Irina

    Kieltämättä paljon yhdennäköisyyttä kyseisellä kissalla ja kalalla! 🙂 Reipasta tuo nimen googlettaminen. Kalat eri kielillä ei ole helpoimmasta päästä, etenkin kun saman niminen kala eri puolilla maailmaa voi olla joka tapauksessa ihan erilainen.

    • Satu Rämö

      Kalojen nimet ovat ihan käsittämättömän vaikeita kääntää. Yleensä latinankielinen nimi auttaa ja googlen eri kieliversiot. Tästä episodista viisastuneena päätin että tästä lähin puhun kersalle vain kalasta. Hoidetaan ne lajinimet sitten joskus kouluiässä 🙂

  • Paula

    Voi apua! Tyttö parka (ja äiti). Meillä oli Norjassa myös samantyyppisiä kokemuksia. Ei ollut helppo tietää, mitä puhumaan opetteleva yritti sanoa, saati millä kielellä!

    • Satu Rämö

      Ja jos vanhemmat just ja just tajuaa, niin yksikielisessä ympäristössä, päiväkodissa ja sukulaisten kanssa, tulee välillä haasteita. Kun ei lapsi tajua heti, että luova yhdistelmä "Mamma ég vil leipää." ei välttämättä mene anopin luona läpi.

  • Marjaana

    Anteeksi, mutta mua jotenkin naurattaa ihan hirveästi… (Silti, että rakastan kissoja.) Toivottavasti tyttärelle ei jäänyt traumoja 😉

  • Kahdessa kulttuurissa

    Haha!

    Tulee mieleen ihan aika, kun hoidin englanninkielisiä kersoja ja tarjosin heille hirvenlihasäilykettä. Keskustelu meni about näin.

    Kersa: "What is this, it looks weird?" (Juu, säilykehirvi näytti epäilyttävältä…

    Minä: "It is elk meat, it is really good" (Se oli hyvää)

    Kersa: "Whaaaat!!!! Elf, did you say elf? Never, never gonna eat that!!"

    Minä: "No! It its elk, elk is big animal, living in a forest. Elk is like a moose, not elf."

    Kersa: "No, Im not going to eat that elfmeat!"

    Ja asiasta ei enää keskusteltu. Kersa ei syönyt hirveä eikä mitään muutakaan sinä iltana. Asiaahan ei tietysti auttanut, että tapahtuma oli joulun alla, jolloin oltiin puhuttu tosi paljon tontuista…

    • Satu Rämö

      Hahahahaha!! Tonttumuhennosta.

      Väärinkäsitystä on muuten ihan hemmetin hankala korjata jälkeenpäin, jos lapsen verkkokalvoille on jo kertaalleen piirtynyt se kuva viipaloidusta tontusta.

    • Kahdessa kulttuurissa

      Taisin kyllä pitkään olla se the nanny, joka syöttää lapsille tonttuja 😀 😀

      Mutta täytyy kyllä sanoa, että aika kissamainen nahka tuolla kalalla on. Tuommoinen hassu täplikäs. En yhtään ihmettele, että yhdisti naapurin kissaan!

  • Sari

    Voi sitä teidän pientä! Meni hyvät kalat ihan hukkaan "kieliongelman" vuoksi. Muistan aina englanninopettajani, joka kertoi tuttavaperheensä lapsesta, jolle puhuttiin molempia kieliä kotona ja lapselle tuli vaihe, jolloin käytti molempia kieliä yhtäaikaa tähän tapaan: "mummy, anna apple, mun on hungry". Silloinhan ei suositeltu kahden kielen yhtäaikaista opettamista kuten onneksi nykyään on asian laita. Nythän vain on niin, että pitää olla johdonmukainen ja käyttää aina sitä omaa kieltään. Eli molemmat vanhemmat eivät puhu molempia kieliä lapselle. Meillä asiasta ei ole ollut ongelmaa, kun molemmat puhuu vain tätä suomenkieltä….joten ihan käytännön ohjeita ei voi kenellekään antaa.

    • Satu Rämö

      Syötiin sit miehen kanssa 🙂
      Mä olen kans kuullut tuon, että pitää vain olla johdonmukainen ja käyttää aina sitä omaa äidinkieltä millä on (toivottavasti) aloittanutkin, ja sitten vähitellen lapsi oppii tekemään selvän eron eri kielten välille ja kässä nopeasti, kenelle pitää hölöttää milläkin kielellä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *