Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Vaaleita valheita

Valtaosa vanhemmista valehtelee lapsilleen saadakseen nämä käyttäytymään toivomallaan tavalla, kertoo aihetta kartoittanut tutkimus, uutisoitiin tänään Hesarissa: ”Yleensä ottaen valehtelu voi tutkijoiden mukaan vaikuttaa vanhemman ja lapsen väliseen luottamukseen ja lapsen haluun totella aikuista.”

Ihan oikea muumi.

Myönnetään; kuulun valtaosaan. Muuntelen totuutta tähän tyyliin:

Sanon: iPadista on akku loppu, voivoi. Laitetaan se kaappiin ja mennään pesemään hampaat.
Vaikka voisin sanoa: Susta tulee ylipirteä riiviö, jos tuijotat muumeja kaksi tuntia putkeen. Laitetaan se kaappiin ja mennään pesemään hampaat.

Sanon: Voi harmi. Rusinat ovat loppu, ei ole enempää.
Vaikka voisin sanoa: Kaapissa on vielä puoli kiloa, mutta et saa enempää, koska sit ripuloit koko yön ja se on ihan hirveetä meille molemmille.

Sanon: Mun pitää hoitaa yksi tärkeä juttu keittiössä, muuten ruoka ei valmistu. Palaan pian.
Vaikka voisin sanoa: Käyn hakeamssa pari irtokarkkia poskipiiloon ja kupin kahvia. Palaan pian.

Sanon: Se oli viimeinen kirja, mitä ei oltu luettu. Nyt laitetaan peitto päälle ja sanotaan hyvää yötä.
Vaikka voisin sanoa: Kirjahyllyssä on vielä noin 200 kirjaa, joita en ole sinulle lukenut, mutta me ei lueta tänään enää enempää, koska on aika mennä nukkumaan. Nyt laitetaan peitto päälle ja sanotaan hyvää yötä.

Päästelen suustani päivän mittaan vaaleita valheita ohjaillakseni kersani toimintaa ja tehdäkseni arjen tilanteista helpompia. En pelottele namusedillä tai uhkaile jättäväni raivokohtauksen saanutta lasta yksin metsään piparkakkutalon akalle. Muokkaan vain vähän totuutta. Onko se väärin? Kaivanko itselleni kuoppaa?

Mutta toisaalta. Eihän muumejakaan ole olemassa, eikä kukaan sen takia boikoitoi Muumimaailmaa. Vanhemmat puhuvat lapsilleen joulupukeista, hammaskeijuista, jeesuksista, jumalista, enkeleistä ja muista olennoista, joiden todenperäisyydestä ei ole vedenpitävää näyttöä. Joten yksi harmiton rusinavalhe sinne tai tänne ei voi tehdä paljoa vahinkoa. Vai mitä tuumaatte?

26 Comments

  • Memmu

    Muahhah, sellanen tutkimus sitten. Vähän vaikee uskoa että pieni totuuden muokkaus traumatisoisi kersoja, etenkään kun tuskin tulevat tietämään "totuutta" eli mistä edes tulisi se luottamuspula? Olettaen ettei siis mennä tälle olemattomalla pelotteluun tai uhkailuun. 🙂 Kaks-kolmevee varmaan paremmin sisäistää selityksen "rusinat loppui" kuin että " jos syöt vielä keksejä niin ripuloi koko yön"…

  • Irina

    Aika rankkaa olisi pienten lasten elama, jos kaikesta pitaisi aina kertoa absoluuttinen totuus! 🙂 Eihan aikuistenkaan kesken aina puhuta totta ja se on ok. Ystavan paalla jarkyttavat printtihousutkin saattavat nayttaa esim. "piristavalta" 😉

  • Liina

    Minä selitän itselleni, että kyse ei ole niinkään valehtelusta kuin taloudellisesta viestinnästä.

    Ytimekäs, ymmärrettävä viesti: "Rusinat ovat loppu."
    Turhan pitkä ja vaikeasti tulkittava viesti: "Rusinoiden tälle syöntikerralle allokoitu osuus on loppu."

  • Rokkimamma

    Ja mikä lohduttavaa… noin rusinat on loppu selitykset ei enää mene läpi kun lapsi oppii itse kaivamaan ruokansa kaapista.
    En pidä näitä "arkipäivän totuuden muuntelua" niin vaarallisena, kunhan perusluottamus on molemmilla, että totta puhutaan.
    Lapselle ei mielestäni pidäkään kertoa kaikista asioista totuutta.

    Ja voishan tätä vanhempien valehtelua pitää myös koulutuksena. Lapsi oppii pikkuhiljaa erottamaan mikä on totta ja mikä ei ja mitä kannattaa uskoa ja mitä ei. Kun kuitenkin viimeistään koulussa ne kaverit ainakin yrittää huijata lasta milloin milläkin asialla…. Ja yös media huijaa meitä kaikkia milloin milläkin asialla.

  • Villasukka kirjahyllyssä

    Komppaan Irinaa. Ehkä nuo vaaleat valheet tai totuuden kaunistelut voi nähdä eräänlaisena totutteluna karuun arkeen. Ei kaikkea tarvitse aina sanoa niin kuin se on, pieni pehmentäminen on mielestäni sallittua tenaville. Niin kuin sanoit puhutaanhan lapsille niin joulupukista, hammaskeijuista ja muista ei niin todellisista hahmoistakin. Maalaisjärki kunniaan sanon minä.

  • Sari

    Pienissä valkoisissa valheissa lapselle ei ole mitään pahaa! Kaikki keinot, jotka helpottavat äitien elämää (tai siis ei ihan kaikki), ovat sallittuja. Kyllä ne lapset aika pian oppivat näkemään, ettei kaikki ole totta, mutta ovat sitten edes joskus uskovinaan.

  • Anonyymi

    Jeesus -nimellä myöhemmin tunnettu henkilö on muuten historiallisten todisteiden perusteella todella ollut olemassa ja aiheuttanut kaaosta (siitä toisesta J-alkuisesta kukaan ei tiedäkään mitään), muuten olen kanssasi samaa mieltä. Satuilu helpottaa elämää ja sillä siisti!

    Päivi

    • Satu Rämö

      Saattaa ollakin, että on ollut olemassa. Jeesuksella on vaan mun silmissä uskottavuusongelma, mikä johtuu häiskään liitetyistä liian hurjista jutuista. Jos biologinen mutsi ei ole koskaan pannut ketään, niin mä en tajua miten voi olla olemassa.

    • Anonyymi

      Mä puhun nyt historiallisesta Jeesuksesta, jonka olemassaolosta on kohtuullisen pitäviä (aikalais- ym.) todisteita. Kristinuskon Jeesuksen liittämät määreet, kun neitseestä syntyminen, ovat uskon asioita eikä näitä tule sotkea keskenään.

      Päivi

  • Tytti

    Mä taas olen niin tylsä että paukautan totuuden päin naamaa 2,5-vuotiaalle (sori, et saa rusinoita vaikka niitä on kaapissa, ja tarvittaessa selitän vielä sen ripulointiosionkin). Ei varmasti ole lapselle haitallista jos tällaisessa asiassa muuntelee totuutta, mutta koska meidän lapsi ei saa mitään tunnin raivaria vaikkei saa rusinoita, niin aivan hyvin voi sanoa kuinka asiat on. Ymmärrän kyllä pointin jos on vaikka vähän temperamenttisempi lapsi, jonka kanssa ei saa suosiolla puhuttua asioita selviksi.

  • Anonyymi

    Temperamentti, nimenomaan. Jos oma uhmaikäiseni sattuu olemaan oikein ärhäkällä päällä, niin huomattavasti mieluummin heitän sille jonkun valkoisen valheen vaikka tuosta rusinoiden syömisestä, kuin alan selittää miten asiat oikeasti ovat. Silloin kun se on paremmalla mielellä, voi hyvin kertoa totuuden. Mitään älyttömyyksiä en viitsisi lapselle valehdella, mutta kuten ylläkin todettiin, pieni pehmentäminen on mielestäni sallittua.

    Korpikissa

    • Satu Rämö

      Mitä enemmän mä tätä asiaa kelaan ja luen muiden kokemuksia, sitä varmempi olen siitä, että pieni totuudenmuuntelu on tosiaan joskus välttämätöntä <3

  • Anonyymi

    Mun mielestä raja valehtelemisen ja iänmukaisesti kertomisen välillä on joskus vähän hämärä. Joitakin asioita ei oikein voi vaikka kaksivuotiaalle selittää sekä täysin totuudenmukaisesti että lapselle ymmärrettävästi. Ja joitakin asioita lapsi ei vaan välttämättä hyväksy mitenkään päin, jos kertoo totuuden: esim. tutista luopumiseen tuskin auttaa puheet hampaiden asennosta ja muusta.

    • Satu Rämö

      Totta. Tuntuu jotenkin väärältä sanoa, että valehtelu on välillä oikein, koska on kuitenkin hyve puhua totta ja olla rehellinen. Valehtelu – totuuden muuntelu – kertomatta jättäminen – kulmien pyöristely… Ota näistä tosiaan selvää. Tilannetajulla pääsee onneksi pitkälle.

  • Anonyymi

    Mä lisäisin tähän vielä, että totuuden muuntelua on se että asia, jota muunnellaan voisi olla totta. Esim. rusinat voivat oikeasti loppua.
    Mutta kun sanotaan, että jos irvistelet pitkään, suusi voi jäädä tuollaiseksi tai jos et tottele, mustalaiset vie, niin se on sitä valehtelua, missä ei ole mielestäni mitään järkeä.

    Lapsi ymmärtää melko pian, että nyt puhutaan palturia ja silloin on vanhemman uskottavuus koetuksella. Tai ehkä vielä pahempaa on se jos lapsi oikeasti uskoo niihin ja elää pelossa siksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *