Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Vuoden viimeisenä päivänä

Hangon aurinko.

Kohta on yksi mainio vuosi takana ja toinen toivottavasti yhtä mainio edessä. Lupasin Vuoden mutsin puolella ajatella ensi vuonna paljon ilmapalloja. Lisäksi päätin vihdoin toteuttaa yhden pitkäaikaisen haaveeni. Kysyin mieheltä mielipidettä ja se vastasi viiden minuutin pohdinnan jälkeen kyllä. !!! Kerron tästä jännittävästä asiasta heti lisää, kunhan olen ensin informoinut kaikkia tarpeellisia osapuolia. Ettei tarvitse perheenjäsenten netistä lukea, että nyt se vaihtaa sukupuolta. Joke.

Myös täällä blogin puolella tapahtuu kaikenlaista kivaa ja uutta ensi vuonna. Esileikkinä askartelin eilen illalla uuden bannerin. Aika hieno. Kiitos photoshop-assarille, joka pelotteli räystäitä muistuttavat silmäpussini pienemmiksi ja antoi hartiahierontaa.

Nyt kuohuviini kylmään ja viimeiset joulusuklaat napaan. Jos teillä on lupauksia tai haaveita ensi vuodelle, olisi mainiota kuulla. Pistän Vuoden mutsi -kirjan tulemaan parhaalle stoorille. Kaikkea hyvää ja kaunista uuteen vuoteen!

PS. Edit 1.1, lisäys. Unohdin eilisessä juhlahumussa oleellisen eli dediksen. Mitä ilman ainakaan mun maailmassa ei tapahdu yhtään mitään 🙂 Pistän kirjan valitulle tulemaan 7.1., jorinoille siis aikaa viikko.

53 Comments

  • Anonyymi

    Mulla on tasan yksi lupaus ensi vuodelle: Yritän olla vähemmän veemäinen äiti/puoliso/lapsi/sisko/kaveri/sukulainen, vaikka kuinka väsyttäisi tai ärsyttäisi. Iso lupaus, muttei mahdoton toteuttaa. Sitä paitsi onhan tässä koko vuosi aikaa.

    Korpikissa

    Ps. Hyvää uutta vuotta! Tää blogi on huippu.

  • Anonyymi

    Helppo ja hyväksi havaittu lupaus: Ei vauvoja vuonna 2013. Tänä vuonna harhauduin ja synnytin yhden, mutta joo, nyt riittää.

    Mutsi lähiöstä.

  • Anonyymi

    Oon huonon näön takia hypännyt jo kerran tän talven aikana väärään bussiin ja ajautunut moottoritielle kohti naapurikaupunkia (lohdutukseksi bussikuski pyys vielä maksamaan matkan takaisin) ja muutenkin elämä on nykyään kohtuuttoman vaikeaa kun ei näe tarkasti. Aattelin siis uudenvuodenlupaukseksi käydä näöntarkastuksessa ja hankkia elämäni ihka ensimmäiset rillit. Meinasin toteuttaa lupauksen jo tänään, mutta laiskuus iski – kuka sitä nyt uutenavuotena kaukonäköä tarvii!

    Linnunrata

  • Anonyymi

    2012 laihdutin 10kg, joten lupaan olla lihomatta yhtään takaisin 🙂 Aiemmin ylläpito on ollut vaikeampaa kuin pudotus, mutta tällä kertaa tein hitaasti suuren muutoksen.

    • Satu Rämö

      wow, tosi paljon vuoden aikana! mutta ei kuitenkaan liian iso sokki keholle, eli uuden painon ylläpitäminen on varmasti mahdollista. tsemppiä paljon!

  • Kesätyttö

    Lupaan itselleni luvan sanoa EI. Tänä syksynä vedin itteni niin piippuun, etten edes uutta vuotta jaksa juhlistaa muualla kuin kotona yksin. Lisäksi haluan pitää itsestäni parempaa huolta: liikkua ja nukkua enemmän, syödä terveellisemmin. Yksi lupauksistani on opettaa itseni olemaan kiitollinen: sain pienen, pienen taskukalenterin uudelle vuodelle ja mietin pitkään mitä sillä tekisin (kiitos ipadin sähköisen kalenterin). Lopulta keksin sen: kirjoitan joka päivän kohdalle mistä tänään olen ollut onnellinen.

    Kiitos mahtavasta blogista ja onnellista uutta vuotta :)!

  • Anonyymi

    Enemmän tekoja ja osallistumista, vähemmän miettimistä ja murehtimista. Kuinkahan tuo minulta onnistuu 😉

  • Ethe

    Mulla on vaan yksi lupaus ensi vuodelle – lupaan synnyttää. Terkuin, laskettua aika oli 6 päivää sitten ja nyt jo vähän ahdistaa.

  • Anonyymi

    Kuopusta nukuttaessa lupasin itselleni hankkiutua tankotanssitunnille. Niin sulavasti ne pikkuset varpaat uppos sinne mahan uumeniin. No saattaa olla, että epätoivoisena kattelen tutorialeja youtubesta ja tanssin pihan lipputangon ympäri yön pimeinä tunteina. Hah!

    -Emmi-

  • Anonyymi

    lopetan imettamisen ja juon viimeisen tissityskerran kunniaksi jarkyttavan ison viskipaukun, sen voin luvata 😀

    tuli muuten mieleeni kertoa, etta blogiasi noin 1.5 vuotta seuranneena olen huomannut postaustesi tulleen huomattavasti vahemman angstisiksi noin viimeisen vuoden aikana. olisiko kotiaitiyden lopun ja uusien haasteiden syyta? anyway, hauska niin 😀

    onnistumista ja unelmointia uudelle vuodelle!
    sari

    • Satu Rämö

      Kippis hyvälle viskille!
      Mun mielentilan muutos johtuu varmaan osittain myös siitä, että äitiys on ollut mulle helpompaa lapsen kasvaessa. Nyt kun toi kääpiö jo juttelee ja innostuu asioita, mäkään en ole enää ihan paskanjäykkänä sen kanssa 😀

      ps. Mä olin täyspäiväisenä kotiäitinä 3 kk. Se oli mun hermoille aika maksimi. I know, olen outo. Onneks mun mies pystyi olemaan paljon kotona beben ollessa pieni…

  • Anonyymi

    Avaan enemmän silmiäni ja sydäntäni, nautin ja keskityn kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin.

  • Naz

    En oo perinteisesti uuden vuoden lupaaja, mutta bongasin jo muutama vuosi sitten jonkun vieraan paidasta loistavan printin: "Asenne ratkaisee. Aina. " Ko. asia on nyt tarkoitus pitää visusti mielessä tulevaisuudessa. Moni ikävä/rasittava/v-mäinen asia sujuu kummasti paljon mukavammin oikealla asenteella. 🙂 Hyvää Uutta Vuotta! 🙂

    • Satu Rämö

      Tähän vähän liittyen tuli jälleen mieleeni se, kuinka joku fiksuista kommentoijista jätti aivan mainion mottolauseen tänne blogiin. Olen sen jälkeen siteerannut useissa yhteyksissä. "Mä teen mitä tarvitaan, muut mitä osaa." I love it.

  • phocahispida

    Minulla on muutamakin uudenvuodenlupaus, joita en ole kertonut kellekään, paitsi nyt täällä.
    – Lupaan käydä joulukuun alussa aloittamassani liikuntaharrastuksessa 1-3 kertaa viikossa, koska jaksaminen, kehon voimistaminen ja kiinteyttäminen ja hyvä olo.
    – Lupaan olla enemmän minä ja vähemmän äiti
    – Koetan päästä eroon aiheettomista paskamutsivaimoystäväihminen-olotiloista, koska tosiasiassa hoidan tonttini pääasiassa ihan (riittävän) hyvin
    – Lupaan pestä hampaat säännöllisesti

    • Satu Rämö

      Liikunta on muuten niin hyvä mielenterveys"lääke" ettei ole tosi. Mitä useammin unohdan käydä esim. lenkkeilemässä, sitä kehnompi mieli mulla on.

      Muutenkin hyviä lupauksia, kiitos kun jaoit ne täällä!

  • Maria

    Mä oon luvannut syödä tänä vuonna enemmän, kuin viime vuonna. Oon ihan tosissani, joten tänä aamuna heräsin aiemmin, jotta sain pannukakun paistettua ennen kuin muru heräsi juomaan aamukahvia 😉

    Haaveita… Haaveilen kartanon keittiöstä, jonka kaappiin mahtuis eilen cittarin alesta hamstraamani jalalliset, ah ihanat, juomalasit 🙂
    Voin kyllä tyytyä tähän nykyisen asuntoni minikeittiöön, jos saan miekkoseni hoksaamaan, että pannukakun paistosta vois tulla tapa, jos tää keittiö ois myös sen 😉

  • Anonyymi

    Argh. Sinne men koko kommentti…
    Okei, lupasin siis yrittää olla lupaamatta mitään tulevalle raskausajalle ja äitiyteen (tyyliin "En koskaan puhu itsestäni yksikön kolmannessa persoonassa" tai "En koskaan kiristä") Näyttävät nimittäin valitettavasti unohtuvan itse kullakin kun todellisuus lyö vasten kasvoja. Jep, olen realisti, ainakin sun Ja Katjan blogeja luettua;)

    Lupaan myös vähintään tekohymyillä tulevissa miehen suvun pirskeissä..

    Niin ja lupaan tilata sen teidän kirjan jos se ei tällä kommentilla irtoo! Hah: )

    T. Täällä viime viikolla plussauksesta maininnut ano

  • Anonyymi

    Lupaus on antaa enemmän aikaa lapsille. Nyt kun puhelimella tulee käytyä facessa ja blogeja lukemassa, niin tuntuu että liikaa tulee oltua puhelin kourassa. Toivon todella että tämä lupaus pitää..
    T. vakkari lukija, äiti 4v ja 2kk lapsille

    • Satu Rämö

      Mä tunnustaudun myös luurinarkiksi… Mutta se menee suvussa eteenpäin. Nimittäin nykyään kersa osaa etsiä mun puhelimen, avata sen ja kaivaa youtubesta muumivideoita. 🙂

  • Mari K

    Hyvä banneri! En lupaa mitään tänä vuonna. Joku vuosi sitten lupasin että en stressaa muista ihmisistä turhaan ja kappas vaan, nyt osaan olla stressaamatta muista ihmisistä turhaan. 🙂 Painonpudotusprojekti ja kuntoiluprojektin aloittaminen viedään tänä vuonna loppuun, mutta siihen ei tartte uudenvuodenlupauksia.

  • Anonyymi

    Minä lupasin tänä vuonna yrittää pyrkiä stressaamaan vähemmän. Mulla kun on paha tapa märehtiä kaikkea ja joka asiaa etukäteen vähän niinku varmuuden vuoks. Sitä yritän ainakin vähentää!

    Lisäksi lupasin tehdä myös itseni mielestä kivoja juttuja. Liian helposti sitä jättää neulomisen myöhempään tai lukee sit vasta joskus sen jo kuukauden takaisen naisten lehden, kun on jotain muuta tekemistä (useimmiten lasten ehdoilla mennään). Tietenkin niitä muita juttuja on tehtävä, mutta joskus otan sen sukan tekeleen esiin ja annan miehelle vahtivuoron! Ja vaikka loppuvuodesta on varmasti taas paljonkin muuta tekemistä, niin ilahdutan (?) tuttuja jälleen itse tehdyillä joulukorteilla, koska en suostu siitä luopumaan. Joo, oon vähän pimahtanu joulun suhteen (sillai kivalla tavalla kuitenkin) ja kortit on vaan mun juttu! 🙂

    Ja kolmantena asiana lupasin paremman olon itselleni pitkällä tähtäimellä, eli unohdan "pikapiristykset" ja lohtusuklaat ja siten todennäköisesti kevennyn muutaman kilon. Näin saan myös lisää energiaa tehdä niitä kivojakin juttuja enemmän!

    Näillä mennään siis täällä! 🙂

    -Maaria-

    • Satu Rämö

      Kiitos 🙂
      Ensimmäiseen lupaukseen littyen tuli mieleenki, kuinka joku itsenäi fiksumpi sanoi joskus, että eihän meillä oikeasti ole kuin tämä päivä ja tämä hetki. Eilinen meni jo eikä huomiseen voi vielä vaikuttaa.

  • vaalean vihreää

    Olen itselleni luvannut jo aikoja sitten, että en tee mitään lupauksia uutena vuotena. Minun luonteelleni sopii paremmin kypsyttää ja hauduttaa jotain asiaa aikansa ja laittaa se toteutukseen, kun aika on kypsä. Tähän vuodenvaihteeseen sattui sopivasti osumaan yksi tärkeä havainto. En voi jatkuvasti skipata omaa unentarvettani. Kun nukun tarpeeksi, onnistuu moni muukin asia paremmin. Tai siis kaikki asiat. Myös se nukkuminen. Lapsilla on ollut viimeisen puolen vuoden aikana taas äidille tekemistä myös yölläkin (tai sitten tämä on vain unideprivaatiokoe). Oman ajan puutteen vuoksi olen myös ottanut aikaa yöunista. Ja ei näköjään toimi oikein tuollainen tapa, koska pian en osaa nukkua, vaikka siihen olisi mahdollisuus.

    Sain välipäivinä nukuttua 3 yötä ilman perhettä ja tunsin itseni ihmiseksi jälleen. Se on siis tavoitteeni vuonna 2013, olla ihminen. Ja siihen näköjään parhaiten auttaa nukkuminen. Aion siis: – muistuttaa joka viikko tai päivä itseäni, että uni on tärkeää ja väsyneenä mikään ei oikein suju. – järjestää aikaa nukkumiselle säännöllisesti, jos olosuhteet eivät muuten ole otolliset nukkumiselle. Ja siinä on ihan tarpeeksi tavoitetta. 3 seuraavaa yötä välipäivien jälkeen perheen, flunssaisen perheen, kanssa tekee nopeasti silmäpussit ja zombien.

  • Anonyymi

    Minun uuden vuoden lupaukseni on olla paljon paljon vahvempi kun viime vuonna. Viime vuonna murruin ja stressasin yms kaikkea paskaa lähes joka päivä. Olin parisuhteessa aina se heikompi ja alhaisempi kun toinen. Siitä syystä lapsenikin sai kärsiä kun itse olin niin murtunut ja tuli kiukuteltua pojalle (tästä olenkin pahoillani pojalleni ja yrittäny korjata virheitä). Tänä vuonna joka päivä muistutan itseäni siitä kuinka vahva olen ja pystyn puolustamaan itseäni!!! Ekstrana voisin luvata joka viikko jotain kivaa puuhaa pojalle! 😉 Hyvää uutta vuotta myös sinulle ja perheellesi!! 🙂 -vahva mutsi

  • Minna

    Viime vuosi oli elämäni raskain. Vuosi sitten joulun alla menetimme esikoispoikamme kuukauden iässä. 2012 jouluaattona synnytin pojallemme täydellisen pikkusiskon. Haaveena tälle vuodelle on olla äiti elävälle lapselle, saada seurata hänen kasvuaan päivä päivältä. Nähdä kun hän oppii ryömimään ja konttaamaan. Kuulla ensimmäinen nauru. Itse lupaan olla niin hyvä äiti kuin pystyn vaatimatta kuitenkaan itselläni liikaa. Lupaan valita lapsen seuran kotitöiden sijaan.

    • Satu Rämö

      Osanottoni, Minna. Sinulla on ollut tosi raskas vuosi. Minäkin toivon, oikein lujasti, hyvää ja onnellista tulevaa vuotta sinulle ja pesueelle <3

    • Minna

      Kiitos Satu ja kiitos loistavasta blogista. Olen ollut lukijana siitä asti kun aloin odottaa esikoistani. Ehdottomasti blogien parhaimmistoa. Kaikkea hyväa tälle vuodelle sinulle ja perheellesi.

  • Jennijee

    Mulla oli mielessä kaksi haavetta. Kolmanneksi toivon, että ylläolevan Minnan haave toteutuu. Kuinka paljon iloa ja surua lyhyessä ajassa, huh!

    Itse toivon läheisille terveyttä ja että huolet osoittautuisivat pieniksi. Lisäksi toivon, että superinnostava työ ilmaantuu jostain nurkan takaa.

    Lupaan olla viime vuotta itsekkäämpi: käydä liikkumassa ja tekemässä MUN juttuja. Äiti- ja puolisohommatkin kulkee paremmin, jos kotioloissa jumittaminen vähenee.

    PS. Blogissani on sinulle viesti.

  • Äni

    Minä lupaan, että en tulevana kesänä ole raskaana. Kaksi edellistä kesää on mennyt pallomahana ja/tai vastasyntynyttä vauvaa hoivaten. Ensi kesänä repäisen, ja saatan jopa juoda skumppaa lasin, pari, tai parikymmentäkin. 😀 Ja kyllä, minun piti ihan sanallisesti (ei sentään kirjallisesti) luvata tämä miehelleni, jota on hieman hirvittänyt meidän lisääntymistahti: 2 lasta joilla ikäeroa 1v 4kk. Mikäli samaan ikäeroon tähdättäisiin kolmosen kanssa, pitäisi pulla olla uunissa huhti-toukokuussa. Hrr, ei kiitos! (Vaikka noita kahta kullannuppua rakastankin yli kaiken. Kullannuppuja ainakin nyt kun nukkuvat yhtä aikaa päiväuniaan. Aika kultaa jo aamupäivänkin kiukuttelumuistot… 😉 ) Edellisen ikäeron pienuudesta syytän äitihormoneja ja pirun biologista kelloani. Tällä lupauksella aion pitää ne aisoissa.

    Samaan syssyyn lupaan, että tänä vuonna minäkin palaan töihin – tämän kotiäitinä "velttoilun" sijaan. 😉 Lisäksi aion tehdä parhaani, että töihinpaluuni koittaessa mies jää nassikoiden kanssa kotiin ainakin muutamaksi kuukaudeksi. Se kun on kuulemma niin helppoa (sanoo mies, joka on ollut enintään 4 päivää kahdestaan lapsen kanssa ja silloinkin oli kesä eli erittäin helppoa lähteä, mennä ja olla lapsen kanssa pihalla).

    Eiköhän tuo ensi vuosi olekin näillä kuitattu. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *