Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Monialayhtiö Oy, kuinka voin palvella?

Jos mun pitäisi rekisteröidä itseni yrityksenä Patentti- ja rekisterihallitukseen, vetäisin toimiala-kysymyksessä ruksin kohtaan Monialayhtiö. Mieluummin olisin kyllä söpösti sekatavaraliike. Mutta sekatavarakauppoja ei taida enää olla kuin Kaurismäen leffoissa, ja olin viimeksi söpö joskus 1990-luvulla.

Tänään Monialayhtiö Oy Ab toimitti noin viittä eri toimeksiantoa. Se kirjoitti yhden lehtijutun, kävi palauttamassa esseen yliopistolle (vuoden viimeinen, hip-vitun-hurraa), myi pari Coston hattua ja parikymmentä rullaa muumiaiheista joululahjapaperia, teki yhden tarjouksen pr-projektista, kirjotti pari sivua muistiinpanoja yhteen mainostekstiin. Monialayhtiö kokeili myös siipiään hyvinvointipalveluissa toimittaessaan sairaanhoitajan tehtävää (perheyksikön uros influenssassa, ja ehkä myös jälkikasvu) ja kokeili mikron käyttöä kokin taitojaan.

Pitäisiköhän tämän tj:n mennä PRH:n sijasta terveyskeskukseen hakemaan ADHD-lääkitys?

No ei. Mä olen nimittäin vuosien varrella tajunnut – ja hyväksynyt – sen, että voin parhaiten, kun jaan aikani monelle erilaiselle asialle. Ei musta tule koskaan uraohjusta. Viihdyn paremmin projektiohjautuneena rypälepommina. Tunnen olevani eniten täpinöissä, kun ohjaudun mukavuusalueeni ulkopuolelle ja kokeilen jotain täysin pöhköä. Kuten nyt vaikka islannin kielen opiskelua yliopistossa. Voisi ne yönsä paremminkin viettää kuin hakkamalla wordiin analyysiä keskiaikaisten saagojen naiskuvasta. (Vittu mikä harrastus.) Mutta kun se pöhköinkin projekti on valmis ja kun olen selvinnyt jostain mistä olin aivan varma että en voi selvitä, tulee tajuttoman hyvä fiilis. Sellaista oloa ei saa edes isolla rahasummalla. Katja kiteytti tämän hyvin kirjoittaessaan työnteosta merkityksellisyydestä.

Jotkut rääkkää itseään maratonilla, mutta mä kirjoitin tämän. (Myönnän, että keskivaiheilla hikoilin vähän ja loppusuoralla tirautin pari kyyneltä.)

Aloittaessani tämän blogin kirjoittamisen olin juuri tullut raskaaksi ja melko lailla ahdistunut ajatuksesta, että musta tulee jonkun mutsi.  Olin varma, että jämähdän olosuhteiden pakosta kotiin, mun pää hajoo ja lapsi sekoo. Voi miten hölmö olinkaan. Elämä ei todellaakaan yksipuolistunut pätkän saamisen jälkeen, vaan päinvastoin. Mullahan on taas yksi toimenkuva lisää! Ja se on pirun rikastuttavaa.

32 Comments

  • Jennijee

    Onnittelut esseeprojektin paketoinnista! Mullekin useamman homman kanssa säätäminen sopii parhaiten, pysyy jonkinlainen mielenkiinto ja draivi päällä.

  • Henna

    Tervetuloa joukkoon! Voisitko joskus valottaa meille täällä sitä keskiaikaisten saagojen naiskuvaa? Kuulostaa lupaavalta 🙂

  • Sari

    Jokainen äiti voisi olla Monialayhtiön tj. Niin hyviä organisaattoreita äidit ovat….ja eniten sitä sairaanhoitajaa luultavasti tarvitsee se "perheenpää".

    • Anonyymi

      Mä en hetkeäkään epäile, etteikö esim. Satu olisi hyvä organisoimaan. Ihmettelen vaan sitä, että miten se muka äitiyteen liittyy?

      Itse teen proikkarin hommia leipätyökseni ja kuvittelisin, että siinä lankoja pitää pitää käsissä ja säätää sitä sun tätä. Siihen ei äitiys ole tuonut kyllä mitään lisää, päin vastoin olen ehkä taantunut univeloista johtuen.

      Ja kaveripiiriotannan perusteella ei ole muuttunut kyllä kukaan muukaan, ne jotka ennen järkkäsi omat ja muiden asiat, tekee sitä edelleen. Ne jotka ei järkänneet, ei edelleenkään järkkää.

    • Satu Rämö

      Hyvä pointti. Oman kokemukseni perusteella äitiys ei ole muuttanut mua ollenkaan. (Paitsi olen nykyään ulkoisesti vähän ryppyisempi ja löysempi.)

  • Rokkimamma

    Onnittelut esseen valmistumisesta !
    Terveisiä vaan täältäkin Monialayhtiöstä…toimenkuvaan kuuluu palkkapäivätyön lisäksi tietysti normi kotitaloushommat (pyykinpesu, ruuanláitto), vanhasta äidistä huolehtiminen (kauppa-asiat, lumityöt jne), lasten harrastusten yhdistystoimintaan osallistuminen mm. luistelukilpailuiden järjestäminen, autonkuljettaja, perheen raha-asioista huolehtiminen, kaikkien muiden "juoksevien" asioiden hoitaminen jne.jne..
    Mottona : Teen mitä tarvitaan, muut tekee mitä osaa !

  • mimmi

    Siis oletko sä kirjoittanut ton esseen islanniksi? Mä en ikinä sais moista aikaiseksi tanskaksi…. Naiskuvaa olen kyllä analysoinut mm. Shakespearen teoksissa mutta ihan vaan, in English. Rispektiä sulle!!

    • Satu Rämö

      Wow, kiitos!!

      Kirjoitelmasta (käännösanalyysi muumien nimistä Pohjoismaissa) tuli aika päälausevoittoinen. "Hemuli oli erisnimi. Hemuli on myös laji." 😉

  • Hebe

    Yritin jo kommentoida puhelimen kautta, mutta jotenkin iPhone OS6/Safari ei tykkää tästä…

    No, asiaan: Monen vuoden kokemuksella voin sanoa, että olet poikkeuksellisen rohkea, ahkera, itseensä uskova ja sinnikäs ihminen. Se on hienoa! Onnea esseen selättämisestä!

  • Anonyymi

    "Elämä ei todellaakaan yksipuolistunut pätkän saamisen jälkeen, vaan päinvastoin. Mullahan on taas yksi toimenkuva lisää! Ja se on pirun rikastuttavaa."

    -Aika moni varmaan sanoi sulle jotain tuollaista silloin raskausaikana, mutta a) et uskonut b) et kuunnellut 😀

    Onnittelut esseestä. Vaikuttava suoritus!

    • Satu Rämö

      Oho, aika hienosti sanottu. Kuten aikaisemminkin olen ehkä jo reflektoinut itseäni, teen kaikkea keskitasolla ja mielellään silleen, että ehtii nauttia lasin pari punkkua joka ilta. Ehtii enemmän 😉

  • Anonyymi

    Kiitos vikasta kappaleesta – kiteytit vuoden 2012 fiilikseni! Iloa matkan varrella toi myös sun ja Katjan kirja <3

    • Satu Rämö

      Kiitos, aivan mahtavaa kuulla, että näistä jorinoista saa joku muukin hyvää fiilistä. Eihän tässä(kään) ois muuten mitään järkeä. 🙂

  • Valeäiti

    En tiedä mitä sin päässä uraohjautunut tarkoittaa, mun kirjoissa oma bisnes, pari freekkujuttua päälle ja sitten vielä projektia siellä ja tuolla on melko työ- ja uraorientoitunutta. Ei ne suuret menestyjät virkamiehinä kymmentä vuotta köki, vaan ne kokeilee niiden mielestä kivoja juttuja – ja hups se olikin joku Linus 🙂

    Että go sinä, joku päivä olet vielä kuuluisa 😀

    • Satu Rämö

      Haha, kiitos tosta viimeisestä lauseesta. Toivottavasti myös ennenkaikkea rikas, jotta voin alkaa viettää puolet vuodesta jossain trooppisella saarella kirjoja lukien 😀

      Perinteisellä uraohjuksella on hyvä palkka (mulla ei oo), työsuhdeauto/matkalippu (ei ole sitäkään), omassa määräysvallassa alaisia (yksi kappale, ja sekin on alle kolmevuotias) ja titteli (on välillä vähän vaikea selittää uudelle ihmiselle, mitä tekee työkseen kuulostamatta seinähullulta). Mutta en valita, kivaa tää kyllä on 😀

  • Anonyymi

    Olisi hauskaa lukea postaus arkipäiväsi kulusta aikatauluineen (missä välissä teet kaiken tuon).

    • Anonyymi

      No niinpä tietenkin! 😀

      t. yks, joka on oikeastaan lamaantunut sen tosiasian edessä, että määrittää itsensä taloudellisen hyödyn (aika vähäinen :D) kautta, vaikka pohjimmiltaan arvostaa Jotain Ihan Muuta

  • Petra

    Kuulostaa ihanalta, ma saataisin mieluummin montaa asiaa lievassa stressissa kun haisisin samassa toimistossa papereiden saartamana ysista viiteen. Kokemusta on jalkimmaisesta ihan tarpeeksi, jospa tassa nyt urkenisi jotain uutta elamaan taman aitiyden myöta. Sa olet selkeesti löytanyt sen mita tykkaat tehda ja se on mieletön juttu!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *