Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Mutsit kokoontuu

Viime vuosien varrella opittua:

Suosikkipuheenaiheet top 5, kun vähintään kolme 20-35-vuotiasta lapsen saanutta naista kokoontuu illanviettoon ja on nautittu keskimäärin kaksi ja puoli olutta. Huolimatta siitä, että seurueesta osalla ei ole lapsia.


1. Pikku-Einarin ruokailutottumukset. Mitä se syö, missä asennossa ja kuinka se puuro kerran lensi kaaressa hassusti lattialle. Maailman hauskin juttu evör.
2. Äipän (!) närästysongelmat (!!).
3. Välikausihaalarien ominaisuudet. Kun on puhuttu kuosista vartti, siirrytään kuminauhoihin, heijastimiin, vetoketjujen tikkauksiin ja hupun malliin.
3. Avautuminen. Siis kohdunsuun. Ja sitä seuranneet supistukset, poltot, synnytysasennot, välilihan leikkaukset ja muu perinteinen.
4. Päiväkodin henkilökunta. Jos kaikkien lapset ovat päiväkodissa ja jokaisella osastolla on noin neljä hoitajaa, juttua kestää aika pitkään.
5. En ole ihan varma, koska tässä vaiheessa iltaa olen toivottavasti joko sammunut pöytään tai lähtenyt himaan.

Meeting nieuwe leden
Se oli siis näin paljon auki ennen kuin se sai ponnistaa, kuvittele!

Kuva: Flickr/Voka – Kamer van Koophandel Limburg

36 Comments

  • Täti-ihminen

    Mun (äiti)kaveriporukoissa puhutaan nukkumisesta. Tai sen puutteesta. Yleensä muihin aiheisiin ei jää aikaa.

    Rupesin muuten oikein kelaamaan: en ole koskaan ollut läsnä keskustelussa, jossa puitaisiin välikausikausihaalareita. Taidan olla onnekas! (No okei, yksi kaveri on pari kertaa kertonut miten heillä suositaan yhtä kallista merkkiä kun heillä vanhemmatkin panostavat kalliisiin päällysvaatteisiin. Mutta sitä ei ehkä vielä lasketa keskusteluksi.)

  • id

    Mua alkoi taas masentaa. Sun ja Katjan blogit oli ehtineet saada aikaan sellaisen illuusion, että lisääntymisen jälkeenkin on mukamas elämää.

    Ihmetyttää se, että mun mielestä omat vanhemmat ja niiden tutut oli aikoinaankin ihan kiinnostavia tyyppejä, silloin kultaisella 80-luvulla kun niillä oli pieniä kersoja. Mikä siinä on, että nykyään on pakko vatvoa niitä lapsijuttuja 24/7? Kyllä niistäkin on ihan kiva kuulla, mutta joskus olisi kiva myös puhua niistä jutuista ja yhteisistä kiinnostuksen kohteista, joitten takia joskus ystävystyttiin. Vai loppuiko se kaikki raskaustestiin?

    Kaveri jakoi tossa facessa sellaista kiertojuttua, jossa lasta pyydettiin kuvailemaan äitiään vastaamalla 21 kysymykseen. Vastaukset pyöri ihastuttavasti lapsen itsensä ympärillä, ja kuulemma on tuossa iässä just tyypillistä, että näkee itsensä universumin keskuksena. Vähän hälyttävämpää on, että itse olisin viimeisen 5 vuoden kokemuksella kuvaillut tätä tyyppiä aika lailla samoin.

    • Satu Rämö

      Älä masennu 🙂 Lisääntymisen jälkeen on elämää, ja ystäviäkin. Sä voit tehdä hommat niin kuin susta tuntuu parhaalta – esimerkiksi välttämällä yllämainittuja illanistujaisia tai vaihtamalla niissä reteesti keskustelunaihetta.

      Mä en ta-ju-a sitä, että kun ollaan viettämässä lapsetonta iltaa ja sitten puhutaan koko ajan lapsista. Vähän sama kuin lähtisin viettään iltaa tyttökavereideni kanssa ja kaikki puhuis koko ajan niiden puolisoista. Booooring.

  • Jennijee

    Jokunen vuosi sitten en ollut vielä sisäpiirissä eli äiti. Vietimme ystävän polttareita, ja kun useampi tunti oli puitu mm. yllämainittuja aiheita, joku huomasi, että ou nou – yksi ei nyt pääse osallistumaan, ja kysyi kohteliaasti minulta, että "Mitäs sulle, mitä sun moottoripyörälle kuuluu?" Sympaattista oli se.

  • Riitta

    Tämäkin on vain Vaihe(tm). Kun minä viimein sain lapsen ja luulin päässeeni sisäpiiriin, niin kaverien lapset olivat jo isoja ja heidän vanhempiaan kiinnostivat jo ihan muut jutut.

    • Riitta

      Varmaan joo… mutta useimmat vanhemmat tuntuvat olevan sen verran fiksuja, että kunnioittavat teini-ikäisten lastensa yksityisyyttä.

      Jo ekaluokkalainen on sen verran itsenäinen (kulkee mm. koulumatkat itse), että sitä mahtuu äidinkin elämään jo muutakin kuin ainaiset väännöt pukemisesta, syömisestä ja nukkumaanmenosta.

    • Riitta

      Kyllä minulta meni se kaikkein tärkein harrastus (partio) kokolailla tauolle muutaman vuoden ajaksi. Töissä toki kävin.

      Kyllä sitä silloin vuosi pari sitten hoki itselleen mantraa: "on mulla muutakin elämää, on mulla muutakin elämää, on mulla muutakin elämää", mutta jo nyt näkee, miten kiinni sitä oli lapsissa.

  • Anonyymi

    Tuo käy mun mielestä sitä pahemmaksi, mitä nuoremmista äideistä on kyse. Olen alle 25 ja mun ikäisillä äideillä ei ole koskaan ehtinyt muuta elämää lastensaannin ulkopuolella olemaankaan (anteeksi), joten puheenaiheita ei yksinkertaisesti vauvaversumin ulkopuolelta ole olemassakaan. Ja kyse ei ole pelkästään äideistä, vaan myös isistä!
    Muuten, olet ehkä mun idoli. Kaltaisesi ihmiset valavat minuunkin uskoa siitä, että maailmassa on muitakin aikuiseksi kasvamisen muotoja kuin edellä mainitut lapsi-ihmiset ja epäkypsät ikiteinit. Kiitokset oivaltavista ja hauskoista teksteistä.
    -Maria

    • Satu Rämö

      Pitänee hyvin paikkaansa…
      Sanoitpa ihanasti, kiitos! Oikeasti mä olen tosi ärsyttävä tyyppi, jolla palaa hihat sekunnissa. Mutta onneksi näissä blogeissa ei ole äänitoimintoa, ei kuulu räyhääminen läpi 😀

  • Anonyymi

    Mun kokemuksen mukaan pahimpia on tyypit, jotka kertoo aina samat jutut uudelleen ja uudelleen. Päiväni murmelina -kokemus jokaisella tapaamiskerralla. Sitten ne aina kysyy, että "kerroinko mä jo siitä, kun Niko-Emilia plaa plaa" ja vaikka vastaat että joo kerroit, niin ne kertoo sen jutun silti! Uudelleen! Ties monettako kertaa! Aaargh! Kiitos että sain purkautua….

    • Anonyymi

      Tämä ihmistyyppi ei kyllä mitenkään rajoitu äiteihin 😀 Viimeks eilen työkaveri aloitti juttua tyyliin "joko mä kerroin kun 6 vuotta sitten sejase teki sitäjatätä ja sanoi…" johon minä että joo, muutaman kerran olet kertonu. No ei haittaa, tää [lapseton 55-vuotias mies] kertoi saman jutun loppuun asti silti.

  • Ripu

    Jes, mä odotan nyt niin meidän ystävysten vuosittaisia pikkareita (pikkujouluja) tavoitteenani vetää punkkua jonkun kotona – ei voida mennä suoraan ravintolaan, mukana tuoreita äitejä. Yllämainitut topicit varmasti nousevat pintaan, mutta ihan sama, mistä muusta sitä muka puhuttaisiin? Minä nautin vaan punaviinistä ja aion niin lähteä baariin. Viime vuonna avecina oli 3kk vanha tissiläinen ja reiluuden nimissä myös isosisko. Not going to happen tänä vuonna.

  • Memmu

    Jep, näin se tuntuu usein menevän. Mä en jotenkin osaa nauttia näistä äitijutuista ainakaan koko iltaa, toki puhun jos muustakaan ei juttua irtoa. Lapsistaan voi puhua joo, mutta mielellään puhuisin muistakin aiheista!

    • Satu Rämö

      joo, riippuuhan se seurastakin aika paljon. jos ei jengillä ole muuta yhteistä, niin sitten puhutaan säästä, teeveeohjelmista tai niistä skideistä.

  • Petra

    My god, makin taytan pian 36v. ja mun ystavien lapset taalla maailmalla on (onneksi?) isompia joten kun tavataan ni puhutaan kylla kaikesta muusta muttei yleensa kauheesti lapsista. Ainoastaan noiden puolituttujen puistossa olevien aitien kanssa kaydaan naita aiti/lapsijuttuja lapi, makin olen siis kai ylittanyt sen maagisen 35v. rajan?

  • Minna

    Mä yllätän itseni usein keskustelemassa lapsista jos äiti-ihmisiä on useampiakin illanvietossa. Kai se vaan on sitä, että helposti rupeaa jakamaan kokemuksiaan kunne lapset ovat ainakin yksi yhdistava tekija. Usein hetken lapsista höpöteltyani kuitenkin tajuan, etta eiiii, ma tein sen taas. Nyt loppu lapsihöpinat 🙂

    • Anonyymi

      Ehkä on vaan helpompaa, kun on "lupa" puhua jostakusta muusta koko ajan, eikä tarvitse itseä asettaa minkäänlaisen tarkastelun alaiseksi kuin korkeintaan välillisesti vanhempana. Ja jos oma elämä ja tekemiset tuntuu siltä, että "ei ne kavereita kiinnosta kumminkaan", niin ne lapset on sosiaalisesti hyväksyttävä vaihtoehto puheenaiheeksi ilman, että muut kokee heti ettet halua kertoa elämästäs mitään.

      Tää on myös vähän vaarallinen ilmiö. Ne kaverit, joilla ei ole lapsia, kyllästyy aika nopeasti kommunikoimaan 0% ystäväänsä koskevista asioista ja 100% sen lapsia koskevista asioista, ja tipahtaa helposti kuvioista kokonaan. Tilalle tietysti tulee varmaan helpostikin muita, joille ne lapset on ajankohtanen juttu, ja sitä kautta löytyy yhteistä. Kuitenkin justiinsa oman äitini kanssa juttelin, miten mun vanhempien elämästä on jääneet pois melkein kaikki vanhat kaverit nyt, kun lapset on muuttaneet kaikilta kotoa, ja mitään yhteistä ei enää olekaan… Ja ne aikoinaan poisjääneet lapsettomat kaverit on vaihtaneet ympyröitä jo 25v. sitten.

  • Anonyymi

    Apua.Mä olen aiheena TOP4! Mitä minusta oikein puhutaan? Ulkonäkö, käytöstavat, oma elämä. Mitä hittoa!

  • Anonyymi

    Tästä asiasta on urputettu sinkkuystävieni kanssa loputtomiin! Siis sitä, miten tylsiä illanvietoista on tullut, kun kaikki muut ovat menneet naimisiin ja hankkivat lapsia. Ensin puhutaan häistä, sitten koirista ja sitten lapsista (joko niistä joita on tai sitten niistä joita aiotaan hankkia). Mutta aloin ajattelemaan, että miltä näiden mun sinkkukavereiden illanvietossa kuulostaa. Siellä puhutaan siitä, kuka iski kenetkin ja kuka teki kännissä ja mitä (sori, ollaan vielä alle 30 ja sinkkuna moni on taantunut teinin tasolle!). Välillä puheenaiheet on siis ihan yhtä rajoittuneita ja uskon että perheellisten mielestä myös tylsiä 😉

  • Anonyymi

    Onkohan nää lapsijutut mutseille vähän sama ku intti miehille? Laita missä vaan kemuissa kolme toisilleen tuntematonta jätkää yhteen ni alta kolmen minuutin ne on inttijuttujensa kautta parhaita frendejä. Se on vaan se joka tuntemattomia yhdistää? Mutta että omien läheisten ystävien kanssa… entajuu! (Nyt onki mielenkiintosta seurata millaseks ite muuttuu kun ootan ekaa lasta ja pari parasta kaveria on samassa tilanteessa +/- puol vuotta 😀 )

  • Johki

    Hmh, jotenkin kuvittelin että ei näistä kuitenkaan niin paljon puhuttaisi koska itse en, eikä meidän "piireissä" paljonkaan ole näistä puhuttu kun kokoonnutaan. Itse ajattelen sen niin, että en todellakaan enää jaksa lapsivapaalla vatvoa niitä lapsijuttuja liikaa kun ne tuntuu tulevan välillä korvistakin ulos ja on kiva jutella jostain muustakin. Vähän sama kun on poissa töistä, niin työkavereiden kanssa en jaksaisi pauhata työasioista (enkä kyllä ei-työkavereidenkaan kanssa). Ja jos joku lapsetonkin kysyy mun arjesta/muksusta niin harvemmin kovin monisanaisesti jaksan enää selostaa. No, aina oppii uutta muiden äippien elämästä 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *