Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kodinkoneostoksilla

Lauantaipäivä alkoi virkeissä merkeissä: nuhaisen lapsen kanssa pölynimuriostoksilla kodinkonekaupassa. Oma vika.

Mä en kestä imurointia. Teen ruokaa, käyn kaupassa, putsaan uunin, leivon ja pesen pyykit ja kersan hampaat, mutta en imuroi. Nevör. Paitsi viime viikolla yhden kerran, koska kämppä alkoi hukkua paskaan ja mies oli töissä. Se projekti ei päättynyt hyvin. Vehje tarttui ovenkulmaan eikä suostunut päästämään irti. Se sai sit kylkeen yhden mojoavan sivupotkun. Entinen thainyrkeily-maikkani olisi antanut voimannäytteestä täydet pisteet, mutta imuri antoi periksi. Rikki män.

Kokosin aamulla itseni, pakkasin lapsen autoon ja ajoin meidät kodinkonekauppaan.

Voi elämä! Siellä oli ainakin viittäkymmentä eri imurimallia. Eikä niistä tuoteselosteista voi oikeasti kukaan insinööriopintoja suorittamaton tajuta mitään. 2100 W. Viekö tää yhtä paljon sähköä kuin 35 kpl 60 w hehkulamppua? 2-in-1 combi accessories. Mistä lähtien imuripakkauksen mukana on saanut käsilaukkuja? 50 hz? Helkkari. Ajattelin osoittaa silmät kiinni jotakin sattumanvaraista laatikkoa ja ottaa sen. Mutta sitten bongasin tämän:

Hyvin viestitty, Siemens! Pölynimurin tärkein käyttöominaisuus sivustakatsojalle on hiljainen ääni. Tuli kaupat. Enpä malta odottaa että mies tulee kotiin ja pääsee testaamaan tätä. Se tulee rakastumaan ostopäätökseeni. Ja muhun <3

16 Comments

  • Spatz

    Täytyy myöntää että meidän huushollissa tärkeintä on maastoutumisominaisuudet. Pitää sopia sen verran sisustukseen että sen kehtaa jättää joka päivä esille, sitä kun tarvitaan jokaisen ruokailun ja ulkoilun jälkeisen kurahousuhelvetin jälkeen. 😀

  • Unikas

    Sulla on hyvin samanlainen suhtautuminen imuriin kun mulla 🙂

    Paras malli, jolla saattaisin pystyä imuroimaan, olisi johdoton ja selässä kannettava. Joskus olen jopa kehitellyt miten vöistä saisin rakennttua sellaisen systeemin että imurin saisi selkäänsä. Se perässävetäminen ja nurkkiin ja matonkulmiin kiinnijääminen on jotain niin ylimaallisen ärsyttävää. Ihmettelen etten ole saanut letkua vielä rikki sillä sen verran armotta olen sitä konetta siitä kiskonut.

    Joo ja hiljaisuus on kyllä aika jees. Nykyistä edeltävää käytin tulpat korvissa. …silloin harvoin kun käytin. Asuin siihen aikaan pienessä yksiössä ja mielummin kun imuroin, vein matot, siis sen yhden maton ulos ja tamppasin sen ja lattiapinnan pyyhin tomuliinalla.

    • Satu Rämö

      Aah, lohduttavaa huomata, että en ole ainut imuriskitso… Jos mulla on joskus ihan himmeen iso talo eikä enää miestä, hankin kotiin sellaisen megasuuren robotti-imurin, joka imuroi talon itsekseen.

  • Henna

    Minä taas en imuroi. Tai kerran olen imuroinut helmikuun jälkeen ja silloinkin vain tuulieteisen kuramaton. Kun ei ole mattoja (paitsi siis tuo kuramatto, jota ei varsinaisesti lasketa), on paljon helpompaa vetäistä lattiankuivauslastalla (kuiviltaan siis) roskat ja pölyt pois ja tarvittaessa pestä sen jälkeen lattia. Ei kuulu isompaa meteliä, ei tartu kiinni mihinkään, ei mene rahaa pölypusseihin, ei kuluta sähköä, välineet on helppo ottaa esiin ja laittaa pois (ts. ei paina paljon mitään eikä tarvitse isoa tilaa kuten imuri), ei tarvitse huolehtia riittääkö sähköjohdon/letkun pituus, ei haise imurilta huushollissa imuroinnin jälkeen jne. Minusta sangen näppärää.

  • Silvia

    Mulla on imurin lisaksi Roomba. Suosittelen! Ei se ihan imuria oo elakkeelle pistanyt, mutta helpottaa kummasti kun voi laittaa sen pyorimaan imurointien valissa. Nopeuttaa myos toimintaa kun Roomba siivoaa keittiota samaan aukaan ku itte siivoaa jotain muuta huonetta. Amazonista taalla jenkeissa se ei maksanut kuin jonkun 300 dollaria. Harjoja pitaa puhdistaa ja se pitaa tyhjentaa suht usein, mut on se plussan puolella.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *