Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Syötin juuri lapselleni matoja

Meillä on alettu syödä elävää ravintoa.

Keitin aamupuuron tavalliseen tapaan. Lapsi alkoi lusikoida puuroa suuhunsa ja minä tiskata tiskejä. Ja mitä näinkään kattilassa: kaksi valkoista, alle sentin mittaista matolieroa. Katsoin vähän tarkemmin kaurahiutalepurkkiin. Sieltä löytyi muutama matonen lisää. Voi saatana! Ja lapsikin oli jo kauhonut puuronsa loppuun. Se vähän ihmetteli kauhistunutta ilmettäni mutta pyysi kuitenkin tuttuun tapaan lisää. Totesin, että ei ehkä kannata. Annoin purkin jukurttia ja heitin kaurahiutalevaraston kaaressa ulos roskikseen. Kuinka hemmetissä suljettuun lasipurkkiin voi tulla matoja?

Ja mitäs tässä nyt pitäisi seuraavaksi tehdä? Ei voi oikein ongellekaan lähteä, kun kaupungin lampi on jäässä. Voiks mato-ongen kanssa mennä pilkille?

12 Comments

  • ina

    jaiks!!! pääasia on, että lapsi elää onnellisen tietämättömänä tästä, mulla oli nimittäin joskus lapsena mato vadelmassa, jonka ehdin laittaa suuhun (tiedän, että se on ihan normaalia eikä moni muu siitä traumaantuisi) ja sain siitä semmosen vadelmatrauman, etten syönyt lapsena vadelmia ollenkaan. mulla on edelleen pakkomielle kurkistaa villivadelmien sisään ennen kuin syön ne. Joten niin kauan kuin lapsi ei tiedä tätä niin kaikki hyvin (paitsi äidillä).

  • Tuulia

    Joo, madothan on suurta herkkua jossain Aasian maissa! ja puurossa ne on varmasti hyvin kypsentyneitä, joten lapsi sai vain reilumman proteiiniannoksen. Suosittelen avautumaan tästä vasta sitten kun pituuskasvu on loppunut tai puuro ei enää muista syistä maistu 😉

  • salamatkustaja

    Tästä saa tosiaan hyvät läpät 15 vuoden kuluttua. Tuulia oot muuten ihan oikeassa; protskuja njamijnam.

  • Taru

    Sun skidis on vaan edelläkävijä. Maailman ravinto-ongelmahan pitäisi ratkaista syömällä kaikenlaisia hyönteisiä ja esim. matoja, joten selkeesti nyt maailma pelastuu 😀 Olkaatten ylpeitä! 😀

  • miia

    Meille tuli joskus pähkinäpussista tommosia matosia, joista kehittyi jonkinsortin perhosmaisia otuksia. Matosten takia piti sitten dumpata keittiön kaapeista kaikki mahdollinen epäilyttävä pois ja ikinä enää ei unohdeta pähkinäpussia kesäksi kaappiin (asutaan kesäaika siis mökillä, eikä pahemmin tule keittiön kaappeja pengottua kotosalla). Ne perhostyypit kun oli vähän hankala hävittää, meni aikaa tovi jos toinen.

  • Minna

    Pieni matoannos vaan parantaa vastustuskykyä – ei sitten vaivaa allergiat isompana. Läppä läpändeero, mutta niinhän se on, että moni allergia johtuu siitä, ettei elimistön puolustusmekanismeilla ole hommia ja ne hyökkäävät siksi vääriin puuhiin.

    Muistan lukeneeni myös keisseistä, joissa pahoista allergioista ja suolisto-ongelmista (chronin tautia tms.) kärsineisiin ihmisiin on kokeellisena hoitona istutettu jokin mato tahi muu loinen, jolloin oireet ovat helpanneet, kun kroppa on saanut askarrella vieraan tunkeutujan kanssa.

    Tähän voisi lisätä myös tarinan Kanadassa asuvasta tädistäni, jolle tarjottiin kotiin ämpärissä kasvatettavaksi proteiinitoukkia, joita kuulemma hampurilaisfirmat ostavat pihvien parannusaineeksi. Tiedä häntä. Mutta kaurahiutalemato siis tuskin on loputtoman suureksi haitaksi.

  • Nanna

    Ne oli todennäköisesti sokeritoukkia! Paitsi jos siellä Islannissa on ihan omat matokannat 😉 Sokeritoukat ei ainakaan ole varsinaisesti vaarallisia; yksi tuttu tuholaistorjuja oli sanonut, että ne on itse asiassa hyödyllisiä kotona, koska ne syö likaa nurkista. Mutta just tällasten juttujen takia pidän aina siemenet ja pähkinät tiiviissä purkeissa… Pointseja skidille, kun pyysi vaan lisää!

  • salamatkustaja

    Minna, nyt ei kyllä tee mieli hampurilaisia 🙂

    Musta on ihmeellistä miten niitä ällöttäviä matosia on päässyt tiiviiseen lasipurkkiin? Ja kaurahiutaleetkin ovat korkeintaan pari viikkoa sitten ostettuja. Hmm. Joku on käynyt laittamassa matoja puurooni, tuumi Pikkuruinen Pikkukarhu Aika Suurelle Äitikarhulleen.

  • eeva

    Meille noita ilketyksiä tulee kans -mielestäni ihan tiiviisiin- lasipurkkeihin, jotenkin ne ruojat sinne tiivisteiden läpi vaan ujuttautuu. Ensin tulee sellasta seittimäistä ällöttävää verkkoa ja sit ne ite toukat. Byäk, kandee tarkistaa purkit säännöllisesti.

  • salamatkustaja

    Tästä eteenpäin mä sihtaan jokaikisen jauhomurun mitä käytän keittiössä. Mitään en inhoa niin paljoa kuin pieniä hyönteisiä. Paitsi matoja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *